Tapaus; Ikiflunssa

En harvemmin pidä liiallisesta avautumisesta omista asioistani, mutta nyt on pakko tehdä poikkeus.

Syyskuun 2016 alussa muutin pois kotoa Juvalle töiden (ja Mikan) perässä. Saatiin kiva yksiö yksityiseltä ja asuntoa oli vasta rempattu. Oli tiskikone ja pyykinpesukonekin valmiina.
Melkein pian muuton ja töiden aloittamisen jälkeen sairastuin flunssaan. Ihan normaalia, kävin työterveyshuollossa ja sain jotain rohtoja tautia vastaan ja muutaman saikkupäivän.
Aikaa kului ja flunssa jatkui joskus prempana ja joskus pahempana. Ajattelin edelleen asian johtuvan työstä kaupan kassalla, jossa kuitenkin joutuu olemaan jonkinverran ihmiskontaktissa, joten tauditkin tarttuisivat helpommin.
En muista kuka sitä rupesi puhumaan, kun mainitsi sisäilmamittauksesta. Kuitenkin kissalla jolla oli astma, sekin oli pahentunut. Joulukuun puolenvälin tienoilla tilattiin sisäilmamittaus ja sitten käytiin odottamaan tuloksia.

Tammikuun 2017 alussa kopsahti kirje laatikkoon. Asuttiin virallisesti homeasunnossa. Vuokra-antajalle soitimme välittömästi ja ilmoitimme löydöksestä. Ja silloin sitten selvisi se, että vuokra-antaja oli ollut tietoinen yläkerrassa sattuneesta vesivahingosta eikä täten ollut kauhean yllättyneen kuuloinen tuloksesta. Samalla sitten ilmoitimme etsivämme välittömästi uuden asunnon.
Puolessavälissä tammikuuta päästiin uuteen asuntoon, muttei se muutto ollut mitenkään helppo. Kaikki vaatteet ja muu tekstiili joka kesti pesulan lähti pikalähetyksenä pesuun ja sieltä suoraan uuteen asuntoon. Sänky, sohva, sohvapöytä, matot lähti samantien maatakiertävälle radalle.
Kaikki pelastettavat koki kloorikäsittelyn viilennetyssä asunnossa (ulkona -20°c pakkasta ja kaikki ikkunat auki). Osa meni siitä pilalle ja osa heitetiin pois kun ei edes viitsitty yrittää käydä pelastamaan. Yhteensä meiltä lähti varmaan 8 jätesäkillistä vaatteita, tekstiilejä ja muuta tavaraa roskiin.

No, minulla flunssa senkun jatkui ja jatkui. Ja nyt tänään eletään joulukuuta 2017 ja olen sairastanut on/off- flunssaa kohta yli vuoden. Kesäkuusta tähän päivään olen syönyt kaksi antibiottikuuria poskiontelotulehdukseen ja ollut 2 kertaa kuussa kuumeessa. Verikokeissa olen käynyt melkein kerran kuussa. Yksi EKGkin on otettu. Mutta tänään lääkärissä sain kuulla kaiken johtuvan siitä, että olen allerginen kissalle, josta minun tulisi hankkiutua eroon mahdollisimman pian. Kuulemma homeasunnosta nämä oireet ei enään voi johtua, koska olen muuttanut sieltä pois jo aikoja sitten.
Selväähän tämä minun mielestä on, mistä sairastelu johtuu.
Kun lehdissä kirjoitellaan aina silloin tällöin siitä, miten home asunto voi pilata elämän niin totta se on. Vakuutuksesta ei ole mitään hyötyä, se ei korvaa sentin senttiä. Todetaan vain, että tulipalokin olisi ollut parempi. Itsellä menee ihan "turhaa" rahaa jatkuviin lääkärikäynteihin, jotka ei ole tähän mennessä tuottanut mitään tulosta.
On fyysisesti ja henkisesti todella uuvuttavaa olla kokoajan sairaana. Mutta ehkä tämä vielä joskus ratkeaa johonkin suuntaan.

Toivon todella, että tähän ongelmaan, enkä puhu nyt vain itsestäni, vaan kaikista homeasuntojen uhreista, saataisiin joskus tulevaisuudessa jonkinlainen ratkaisu. Jokin vakuutus joka auttaisi edes vähän, tälläisen tilanteen sattuessa. Jokin sairausvakuutus, niille joille jää pitkäaikaisia tai jopa loppuelämän oireita.

Kotisirkka

Olen siis tosiaan työssäoppijana toukokuun loppuun saakka Varkauden kaupungilla markkinoinnissa ja viestinnässä. Eli näitä mediajuttuja siis. No tällähetkellä töissä meillä on menossa sellainen Idealeiri tapahtuma, jossa on vaikka sun mitä.
Tänään meillä sielä sattui olemaan Niittykummun maatila esittelemässä heinäsirkka tuotantoaan ja tuotteitaan eli kappas kappas, heinäsirkkoja. Ennakkoluulottomasti maistelin ja voisiko sanoa, että hurahdin välittömästi. Maku sirkoissa on jännä, sellainen kanan ja katkaravun yhdistelmä.
Siinä tämän esittelijän kanssa juttelin pitkät pätkät ja kiinnostus vain heräsi enemmän koko ajan. Kiintoisaa on mielestäni se, että kaksi heinäsirkkaa sisältää yhtäpaljon kalsiumia kuin lasillinen maitoa. Tietenkään unohtamatta sitä faktaa, kuinka proteiini pitoisia sirkat on.
Hiljaisehkon päivän tuloksena heinäsirkkoja jäi jonkinverran yli ja minä, minä sain loput puolikiloa pakaste sirkkoja kotiin vietäväksi!
Kotiin päästyä, sirkat oli kerennyt lähestulkoon sulamaan kokonaan eli pääsin suoraan valmistamaan niitä. Homma alkoi siis keittämisellä. Keittelin sirkkoja kiehuvassa vedessä about 15 min, jotta niistä lähti jokin aine pinnasta (en kuollaksenikaan muista mikä). Tämän jälkeen sirkoista valutetaan kaikki neste pois mikä nyt vain irtoaa. Itse kuumensin uunin 200 asteiseksi, jossa sirkkoja sitten leivinpaperilla paahdoin puolisen tuntia. Sirkoista tuli rapsakoita tällä tavalla.
Niihin olisi voinut lisätä jotain mausteita, mutta halusin pitää ne mahdollisimman neutraalina, sillä ajattelin itse kokeilla leipoa sirkkaleipää ja käyttää niitä muutenkin ruuanlaitossa, jolloin maku on kiva olla mahdollisimman neutraali ja "oikea".

Sirkat menossa uuniin paahtumaan! 

Heinäsirkat keittymässä.

Mersu

Tajusin muutama päivä sitten, etten ole vielä kunnolla esitellyt Mersua. Mersuhan tuli meille kesäkuun loppupuolella ns. kiireellisenä toimituksena Sinatran lopettamisen jälkeen.
Sinatrahan oli vanha herra venäjänsininen, jolla alkoi munuaisissa sekä jalassa olla jotain ongelmaa. Kerran Sinatraa kerkesin eläinlääkärissä käyttämään yllättäen alkaneen jalkaongelman takia. Silloin Sinatralle määrättiin vahva kipulääke noin viikoksi. Tilanne oli hetkellisesti parempi, mutta hyvin pian alkoi jalan linkuttaminen ja peräpään pienimuotoiset halvaukset.
Kesäkuun puolivälissä päätin viedä lääkäriin, kylmähkön jalan takia, mutta lääkäriin päästessä kissa oli ihan normaali. Siinä lääkärireissun aikana eläinlääkäri antoi muutamia vaihtoehtoja, kuten rauhottaminen ja röntgenkuvaus ja mahdollinen amputaatio tai sitten tiukemmat kipulääkkeet, jotka olisivat taas jo heikot munuaiset tuhonneet nopeasti. Tein silloin päätöksen päästää Sinatran ikiuneen mielummin, kuin katsella kivuliasta kissaa ja katsoa kuinka huonoon kuntoon se kerkeää menemään.

Pitkät ja suruntäyteiset viisi päivää oltiin ilman kissaa. Äiti onneksi otti asiakseen etsiä meille uusi kissa, helpottamaan surutyötä, jota osaltani tavallaan vieläkin teen. Moni ajattelee, että kuinka yhtä kissaa voi näin kauan surra, mutta kun se kissa on ollut elämässä 13 vuotta, kerkeää siihen kiintymään todella paljon.
Mersu siis on lähtöisin enonkoskelta ja edustaa kunniakkaasti näitä ns. taviskissoja eli maatiaisia. Toki Mersun väritys on tähän mennessä onnistunut huijaamaan monia luulemaan sitä rotukissaksi. Onhan se ulkonäöllisesti kuin kuihtunut Bengali.
Ensimmäiset pari päivää oltiin vanhempieni luona savonlinnassa, missä Mersu sai heti pienet alku tuntumat koiraan ja toiseen kissaan. Niin pientä ja vihaista olentoa en ole koskaan nähnyt kuin Mersu silloin oli, pörröinen ja kauhean äänekäs murina kellon ympäri. Juvalle kun päästiin ihan omaan rauhaan, kuoriutui kissasta hyvin ihastuttava pikku persoona.

Mersu on hyvin koiramainen, luulen, että osin on Lolalta oppinut esim. lelujen noutamisen ja vedellä lutraamisen. Lelujen kantelu kuuluu myös pikku ötökän lempipuuhiin. Mersulla on jonkun takin vanha karvareunus, joka on sille ihan ykkösjuttu. Kissa raukka varmaan kuvittelee, että se on pieni pentu tms. Karvareuhka pääsee Mersun toimesta usein kylpemään sekä ruokakupille ruokailemaan.
Nukkuminen Mersun kanssa on vaikeaa. Termiitin mielestä on hirmuisen ihanaa kun peiton alla heiluu varpaat ja niitä saa ihan "rauhassa" metsästää. Pitkään en yleensä itse jaksa kissan kanssa ilta-aikaan leikkiä peittorallia, mutta onhan se huvittavaa katsoa kun kissa kuvittelee saavansa jotain kiinni. Omat varpaat siinä hommassa vaan meinaa usein kärsiä kosmeettista vahinkoa.

Ihana aurinkoinen syksy

Ihana rentouttava viikonloppu jäi jälleen taakse. Perjantai alkoi lääkäri käynnillä, jossa nyt sitten käytiin selvittämään tätä jatkuvaa flunssa kierrettä. No ei sen enempää uutta tietoa tullut kuin uusi poskiontelon tulehdus sen heilahtelevan kuumeen kaveriksi. Siihen antibiootti ja jos ei auta niin seuraavaksi homman nimi olisikin sitten akupunktio, ainakin lääkärin mielestä.

Lauantai aamupäivä hurahtikin tallilla ratsastelun merkeissä. On se vaan niin rentouttavaa puuhaa istua ison eläimen selässä ja hävittää kaikki häly ympäriltä. Itse saan ratsastuksesta aina ihan uutta puhtia arkeen! Ja pääsin samalla toki testaamaan uuden kypärän. Aina ajatellut, että ihan sama mitä sielä päässä on kunhan suojaa. Mutta nyt ostin ensimmäistä kertaa kypärän (lue. elämäni toinen kypärä), joka istuu täydellisesti päähän ja ero on kyllä huomattava. Suosittelen panostamaan kyllä siihen ratsastuskypärään, jos johonkin meinaa rahaa laittaa heppailussa.

Käytiin myös lauantai illasta pyöräilemässä ja vähän katselemassa maisemia. Käväistiin myös Kämärin luontopolulla, ihan mukava joo.

Sunnuntaina ajeltiinkin Leppävirralle päin orinoron rotkolle. Tosi mukava ja ihan oikeasti luontopolku isolla L'llä. Kumpparit olisi ollut oiva valinta, oli sen verran mömmöinen maasto. Maisemat aivan 10+ ja ilmakin sattui olemaan tosi mahtava. Pieni 7km lenkki siinä sitten käppäiltiin pariin tuntiin ja suunnattiin takaisin kotiin ruuanlaittoon. 

Viikonloppu päättyi mukavasti Rendelin pariin. Ja sen onkin tarina erikseen, ainut mitä itse sanon, että ei kiitos toista kertaa.

Ankkasalaatti

Lidlissä oli tällä viikolla ranskalaisia makuja tarjolla, ja sieltä bongasin ankan. Ajattelin, että voisi kokeilla on kuulemma hyvää. No eikun tuumasta toimeen, ankka koriin ja kaveriksi vähän salaattia ja kotiin kokkailemaan.

Ankka oli pakasteena, joten ensiksi odoteltiin hyvä tovi sen sulamista, mutta sen jälkeen.

1) Mausta ankka molemmilta puolilta vain suolalla ja pippurilla.
2) Laita ankka kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin, näin ankasta alkaa irtoamaan rasvaa eikä se suoraan jämähdä niinkuin kuumalle pannulle iskettäessä.
3) Laita odotellessa uuni lämpenemään noin 180 asteeseen ja sinne uunin kestävä astia lämpenemään.
4) Käännä ankka pannulla noin 5 min päästä ja anna toisenkin puolen paistua noin 5 min, kuitenkin niin että mahdollisimman paljon rasvaa olisi jäänyt pannulle
5) Nosta ankka uunissa olevaan jo lämpimään astiaan (tai jos käytössä pannu jossa EI ole muovikahvaa niin nosta pannu suoraan uuniin)
6) Anna olla uunissa noin 6-8min
7) Ota ankka uunista ja kokeile pintaa, jos se tuntuu samalta kuin tökkisit nenän kärkeä, se on hyvä.
8) Anna vetäytyä hetki, siivuta ja tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

Täytetyt kanarullat

Löysin kivan reseptin netistä, jota sitten hieman tuunailin ja totetsinkin sen ihan käyttökelposeksi.

560g kanan rintafilee, maustamaton
1 avokado
1-2 mozzarella lohkoa
kirsikkatomaattia
basmatiriisiä

1) Halkaise rintafileet kahtia niin, että sinulla on kaksi ohutta fileepalasta ja nuiji hieman lihanuijalla molemmin puolin. Muista myös maustaa molemmilta puolilta. Itse käytin suolaa, pippuria ja kana/pihvi maustetta
2) Halkaise avokado, poista kivi ja pilko pieniä lohkoja tai muussaa avokado ikäänkuin quacamoleksi
3) Siivuta mozzarella ohuiksi viipaleiksi
4) Pilko kirsikkatomaatista poikittaissuunnassa pieniä siivuja
5) Ota filee pala ja laita siihen haluamasi miksaus esim. avokado ja mozzarella ja rullaa kana.
6) Asettele vuokaan niin että rulla pysyy kiinni
7) Paista 200 asteisessa uunissa noin 15min ja lisää kanan päälle mozzarellaa ja pidä uunissa vielä, kunnes mozzarella on sulanut.
8) Tarjoile riisin ja kasvisten kera.

Syksyn sävel

Yllättäen olen jälleen sairaana. Ikiflunssani ei vain ota loppuakseen, toki nyt varmaan vaikuttaa se, että meillä koulussa on jokin flunssa epidemia päällä. Tuntuu, että lähes joka toinen koulussa on jonkinlaisessa räkätaudissa. Onneksi tämä viikko koulussa on ollut todella rento, alku viikon olin saikulla kuumeilun takia, keskiviikkona oli hieman yli tunti koulua. Torstaina oli "täysipäivä" eli 8-14 ja nyt perjantaina meillä onkin etäpäivä.
Koulussa olen nyt ollut kohta kuukauden ja täytyy sanoa, ettei kyllä kaduta ollenkaan. On jotenkin hullua, miten sitä on käyttänyt aikaa stressaamiseen sen suhteen, että mikä minusta tulee isona. Kaikenmaailman vaihtoehdot ja koulutukset on käyty läpi, eikä mikään edes väkisin tuntunut kivalta. Avoimessa yritin opiskella tradenomiksi, mutta se ei vain lähtenyt. En saanut siitä hommasta sitä kipinää ja poltetta alaa kohtaan. Sitä ei vain oltu tarkoitettu minulle.
Mutta tämä media-ala, hassua kun ajattelee, että sitä olen opiskellut taidelukiossa kuvataidepuolella kolme vuotta, enkä silloin voinut kuvitellakkaan, että lähtisin alalle sen enempää opiskelemaan. Nyt en voisi kuvitella muuta. Tämä täyttää ne kaikki vaatimukset, mitä haluan työltä. Mielenkiintoista, varaa luovuuteen, selälle ystävällistä ja paljon koneella olemista.
Pian alkaisi meillä ensimmäinen työssäoppiminen, mikä ajatuksena hieman hermostuttaa. Ollaan vasta harjoiteltu ohjelmien käyttöä ja meidän pitäisi samantien lähteä 7- viikon mittaiseen työssäoppimiseen. Saa nähdä miten käy, kunhan sen paikan ensiksi jostain itselle löytäisi.

Me before you

  Katsoin tänään ensimmäistää kertaa elokuvan "Me before you" (suom. Kerro minulle jotain hyvää). Pitkään olen odottanut kyseisen elokuvan näkemistä ja nyt kun sen näin, niin ei kyllä jättänyt kylmäksi. Itse hyvin tunteellisena ihmisenä olin elokuvan loppuosan silmäkulma kosteana lähes kokoajan.
Niinkuin hyvä elokuva tekee, tämä laittoi minut ajattelemaan omaa elämääni ja etenkin parisuhdettani. Ajattelin nimenomaan sitä aikaa, mitä olin aikaa ennen Mikaa ja mitä olen nyt.
  Olin epävarma ja toisinaan jopa hieman pelokas ja ahdistunut kokemaan elämän haasteita. Pienet vastoinkäynnit nakertivat mielessä pitkään ja käytin paljon aikaa turhien asioiden murehtimiseen.
Teen edelleen kaikkea tätä, mutta paljon vähemmän. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja antamaani panosta tekemiäni asioita kohtaan. Kuitenkin ehkä tärkein, mitä olen oppinut itsestäni huomaamaan, on se, että olen juuri hyvä tälläisenä kuin olen. Minun ei tarvitse olla jotain muuta, mitä oikeasti en ole, vain miellyttääkseni muita.
  Osaan kohdata vastoinkäymisiä nykyään paremmin, sillä ymmärrän nyt ettei niistä tarvitse yksin selvitäkään. Tuntuu jotenkin tyhmältä sanoa, että ollaan Mikan kanssa koettu paljon vastoinkäymisiä, koska näinhän se ei ole. Mutta on meillä sattunutkin jo riittävästi alamäkeä. Ensiksi oli minun selkä hässäkkä (ja Mikan intti, joka oli minulle henkisesti haasteellista). Tämän jälkeen päästiinkin muuttamaan yhteen, mutta home kämppään. Kun home kämpästä lähdettiin, päästiin ihan ok asuntoon. Sitten Sinatra sairastui ja sitä jatkui jonkin aikaa, kunnes tein päätöksen laskea kissa kivuistaan ja päästää viimeiselle matkalleen. Kun Sinatra lopetettiin, olin henkisesti paskana. Niin paskana, ettei sitä ihmisjärki voi käsittää, mutta ilman Mikan tukea ja vahvuutta asian kanssa, en olisi niin nopeasti asiasta toipunut. Toki Mersun nopea kotiutuminen helpotti paljon tehtävää surutyötä.
Myös oma kouluun pääsemättömyyteni, kolmena vuotena peräkkäin söi itsetuntoa, mutta myös loi epävarmuutta meidän molempien jatkoon, työpaikkojen jne suhteen.
  Yhdessä olemme koko ajan kohdanneet haasteet, vaikka ne olisivatkin vain toisen henkilökohtaisia haasteita. Pelkkä toisen läsnä olo ja läheisyys voi toisinaan olla lohdullisempaa kuin tuhat sanaa tai kaunis ele. Se sanaton ymmärräys ja side, joka meidän välille on näinkin lyhyessä ajassa kehittynyt, on jotai, mitä ilman en enään osaisi enkä halua olla.
  Tämä parisuhde on tähän saakka tarjonnut minulle tutkimusmatkan aikuisuuteen ja itsenäisyyteen, mutta myös katsauksen minuun itseeni. Olen oppinut paljon, mitä on olla vastuuntuntoinen aikuinen. Toki olen elänyt samaan aikaan muutosvaihetta, kun on aika lentää pesästä ja aloittaa oma elämä, mutta olisinko koskaan saanut kaikkea sitä mitä minulla nyt on, ilman Mikaa. Olisinko koskaan kokenut kaikkia iloja ja suruja, onnistumisia ja vastoinkäymisiä ilman Mikaa. Uskon, että osaa en ja osan kyllä, mutta kun tälläiset hetket jakaa toisen kanssa, tulee niistä merkittäviä.
  Tämän elämän saa elää vain kerran ja olen iloinen, että olen löytänyt rinnalle miehen, jota voin kutsua puolisoksi, sielun kumppaniksi ja ennen kaikkea parhaaksi ystäväksi. Ketä saan rakastaa niin hyvinä kuin huonoina hetkinä

Kanttarellikeitto

1.5-2 ltr kanttarelleja
1 sipuli
50g voita
2-3 rkl vehnäjauhoja
100g koskenlaskija sulatejuustoa
8dl vettä
1dl Flora pekoni&sipuli- ruokakerma
1 nappi Knorr fond du chef beef
1 puntti persilijaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

1. Siivoa ja pilko kanttarelleja ja haihduta niistä nesteet pois pannulla
2. Kuullota sipuli kattilassa voin kera
3. Lisää sienet kattilaan
4. Sekoita vehnäjauho joukkoon
5. Kaada vesi ja anna veden kiehahtaa ennen kuin lisäät lihaliemi napin, tämän jälkeen anna kiehua noin 5min.
6. Lisää joukkoon koskenlaskijaa pieninä paloina, jotta sulaa helpommin.
7. Mausta oman maun mukaan
8. Sekoita kerma ja anna kiehua vielä n. 5min
9. Hienonna persilja ja heitä joukkoon.
10. Päälle voi laittaa makua antamaan kuivattua sipuli rouhetta tai esimerkiksi kuivattua pekonia.

Nokka kohti uutta

Ja niin on taas vierähtänyt tovi, kun viimeksi olen tänne mitään päivitellyt. Ja paljon on taas tapahtunut, yllättäen.
Eli osoite on muuttunut Varkauteen tässä elokuun aikana ja koulunkin olen jo kerennyt aloittamaan. Muutto oli onneksi yllättävän helppo ja nopea, siis todella nopea. Juvalta Varkauteen muutto hoitui alle kolmeen tuntiin. Mutta on se kyllä aikamoinen homma kantaa painavaa tavaraa kerrostalon kolmanteen kerrokseen. Ja tietenkin hissittömään kerrostaloon onnistuttiin muuttamaan. No onneksi itse ei tarvinnut niitä painavimpia käydä rumuamaan, kun Mika ja kaksi muuttomiestä hoiti sen puolen. Ainut mikä tuotti ongelmia, oli huonekaluliikkeestä ostettu valmiiksi kasattu vaatekaappi, jossa sitten kotiinkuljetus vähän hoitui huonommin. Eli kuljettaja livisti paikalta kun kaappi oli kannettu rappukäytävään, heti ulko-ovesta sisään. No parin puhelun jälkeen kaksi naismyyjää tuli töidensä jälkeen kantamaan sitä syntisen painavaa vaatekaappia. Eli isot pisteet näille ihanille voimanaisille, todellista asiakaspalvelua jos minulta kysytään!
Hyvää vauhtia minusta on muotoutumassa myös media-assistentti! Koulu on siis startannut mukavasti. Ihan järinpaljoa uutta en ole vielä oppinut, enemmänkin vanhan tiedon syventämistä. Syksyllä alkaa myös ensimmäinen työssäoppimisjakso, mikä suoraan sanoen minua jännittää aivan vietävän paljon.
Kuvia uudesta asunnosta voisin koittaa ottaa ja laittaa tänne.

Tapahtumarikas kesä

Paljon on kerennyt tämän kesän aikana tapahtumaan. Olen ollut töissä, josta voin sano olevani oikeasti todella tyytyväinen. Kerrankin koen olevani hommissa ja ympäristössä, jossa viihdyn! Työporukka ja ilmapiiri on niin hyvä, ettei paremmasta ole tietoakaan.
Sain myös selvennystä koulupaikka asioihini vihdoin ja viimein. Eli optikko koulu paikka Oulussa jäi nyt jälleen kerran saamatta, mikä tottakai oli itselle järkyttävä pettymys. Mutta onni onnettomuudessa, sillä olen joutunut sen jälkeen todenteolla miettimään urasuunnitelmiani uusiksi ja miettimään mitä ihan oikeasti haluan tehdä. Taikkarin jälkeen mietin pitkään oikeustieteitä ja kauppista, muttei ne loppujen tuntunut omalta jutulta, joten en sitten hakenut toiseen ollenkaan ja toiseen kokeilin kerran. Minulla on myös ollut aina huomioitavana tuo selkäni, sen kanssa ei ihan joka alalle kannata edes lähteä. Lääkärin mielestä nytkin olen väärissä hommissa (lue ruokakauppa), muttei pahempia oireiluita ole vielä ollut, joten olen tyytyväinen tilanteeseen. Olen aina halunnut tehdä jotain luovaa, pidän valokuvaamisesta vaikka se onkin tauolle jäänyt koko homma. Myös tietokoneella puuhastelut on olleet mielenkiintoisia ja myös mieluisia hommia, kun puhutaan siis kuvan käsittelystä ja photoshop'ista. Joten, pääsin Varkauteen opiskelemaan media-alan perustutkintoa! Minusta tulee isona siis media-assistentti. Eihän siinä mennyt kuin kaksi välivuotta keksiä, mitä haluaisin opiskella.
Vaikka tämä tutkinto onkin ammattikoulu tutkinto, olen silti innoissani. Etenemismahdollisuudet tästä on sitten jo astetta paremmat kuin pelkällä lukio pohjalla. Ja ompahan sitten edes se yksi ammatti jo opiskeltu.
Meillä on siis muutto Varkauteen tulossa pian!

Kävin myös tässä hiljattain pitkästä aikaa eli kolmen vuoden tauon jälkeen ratsastamassa! Ah, mikä fiilis oli ensinnäkin nousta itse sinne hevosen selkään ja lähteä liikenteeseen. Kaikki onnistuu todella hyvin harjoitusravia lukuunottamatta, jota en pysty siis ollenkaan ainakaan vielä istumaan. Toki ihmettelen, että pystyin kevyttä ravia saati sitten laukkaa vetelemään mielinmäärin. Mutta koska veri vetää eteenpäin ja kentälle oli jäänyt pari pientä estettä, niin olihan nekin sitten pakko testailla. Eli ensimmäistä kertaa VIITEEN vuoteen hyppäsin. Pieni paine toki tuntui alaselässä hypyn aikana, etenkin alastulossa, mutta kyllä se pystymisen ja onnistumisen riemu vie asiassa niin ison huomion, ettei tuollaista pientä kipua muista.

Toki on tässä myös ollut yksi menetys kesän aikana, kun Sinatra jouduttiin laittamaan ikiuneen kipujen johdosta. Kissalla kipeytyi jalka niin paljon, ettei toisinaan pystynyt varaamaan painoa kunnolla sen päälle, jalka oli joskus kylmä ja turvonneen tuntuinen. Vaihtoehtoina olisi ollut amputaatio tai sitten särkylääkekuuri, joka taas olisi rasittanut sen valmiiksi heikossa kunnossa olevia munuaisia. Sillä oltaisiin saatu Sinatralle lisä aikaa ehkä pari kuukautta, mutta kivulias loppu. Joten näin parhaaksi lopettaa vanhan kissan kivut hyvissä ajoin, ennenkuin ne kerkesivät enempää pahentua.
Kerettiin olemaan ilman kissaa 4 päivää, kun taloon tuli Mersu. Pieni vintiö on perus maatiainen ja oikein elämän iloinen kaveri, jolta ei kyllä vauhtia puutu.