3kk sitten...

Tasan kolme kuukautta sitten oli hieman erilaiset olot. Olin muutamia tunteja aikaisemmin herännyt nukutuksesta Jyväskylän terveystalossa. Eli voisi sanoa, että kolme kuukautta sitten alkoi uusi mahdollisuus selän kanssa.
Kun vertaa sitä hetkeä sielä, tähän hetkeen, niin kehityksen voisi sanoa olevan hurja. En olisi uskonut, että kuntoutus tulisi olemaan näin mutkatonta ja helppoa. Toki alku oli hieman takkuinen, mutta kellä ei olisi niin suuren leikkauksen jälkeen.
Tähän mennessä olen jo käynyt muutamia kertoja juoksemassa/hölkkäilemässä. Siihen selkä aluksi loogisestikkin reagoi hieman, mutta seuraava kerta olikin jo kivuton. Salille olisi tarkoitus uskaltautua kokeilemaan tässä lähiaikoina, miten hommat sielä sujuu. Edelleen on painavien asioiden kanssa rajoitus eli max 10kg painavia painoja saan kannella, mutta sitä painavemmat on toistaiseksi vielä kieltolistalla.

Selän osalta kaikki siis on paremmin, mitä olin toivonut. Sairasloma jatkuu valitettavasti, olin jo odottanut kesän töitä, mutta ne nyt jää myöhempään hetkeen. Ja toisaalta kerkeäähän sitä töitä tekemään sitten myöhemminkin. Perjantaina olin pääsykokeissa Jyväskylässä ja puolentoista viikon päästä olisi sitten viimeiset. Ja 18 päivää niin kersantti kotiutuu Utista, joten voisiko kesä oikeastaan enään paremmin alkaa?

Rush Hour

Hieman on päivittelyt tänne jäänyt vähemmälle kaiken kiireen keskellä. Paljon menee aikaa pääsykokeisiin lukemisessa ja jäljelle jäävän ajan olen pyrkinyt hyödyntämään selälle jotenkin.
Fysioterapiassa käyn edelleen tiukasti. Viime viikon käynnillä sain lisäohjeita, joihin kuuluu mm. lankutus ja jumppapallon kanssa muutama harjoitus. Vielä ei mitään kovin raskaita ja rankkoja treenejä saa vetää, mutta jos kaikki on selässä mennyt niinkuin pitää, niin ensi kuussa aloitan salilla käynnin. Juoksemista olen myös jo kokeillut, ei toki pitkää matkaa, ihan puhutaan pienistä hölkkäys pyrähdyksistä. Kuitenkin nämä pyrähdykset tuntuu huimalle kehitykselle, kun miettii aikaa ennen leikkausta, jolloin ei voinut edes kuvitella juoksemista tai enää edes uintia, joka sekin rasitti selkää hyvin paljon. Uimista en vielä ole kokeillut, mutta tarkoitus olisi lähiviikkoina käydä kokeilemassa. Järveen uskaltaa vasta sitten kun tietää, että se on tarpeeksi lämmintä.
Toukokuun loppupuolella otetaan Savonlinnassa röntgen kuvat ja kesäkuun alussa, kun on pääsykokeet Jyväskylässä, käyn samalla lääkärini luona näyttäytymässä kuvien kera. Silloin arvioidaan, miten luutuminen on lähtenyt käyntiin ja silloin päätetään miten pian pääsen salille ja harrastamaan muita vähän rankempia lajeja kuten ratsastusta. Toki siihen hetkeen voi vierähtää hetki ennenkuin taas pääsen hevosen selkään.

Ostin itselleni uuden objektiivin (Canon EF 40mm f/2.8 STM), jota olen nyt hieman päässyt jo

testailemaan. Aivan ihastuttava pikku putki!