Fysioterapiaa

Maanantaina pääsin vihdoin ja viimein aloittamaan fysioterapian. Oikeastaan odotin jo pitkään, milloin pääsisin käymään sielä. Sain kunnolliset ohjeet, miten voin selkääni alkaa kuntouttamaan. Kyllä nyt kun on noiden ohjeiden mukaan tehnyt sen 3 päivää jo, niin olo on heti paljon virkeämpi ja energisempi. Toki liikkeeni on kaikki lattiatasossa tehtäviä pieniä sarjoja, joilla vahvistetaan korsettia. Mutta sehän tässä oikeastaan onkin tärkeintä saada ensiksi hyvään kuntoon, ennenkuin uskaltaa lähteä kauheasti muuta tekemään. Kävellä onneksi saa (ja pitää) paljon. Odotan vain enemmän sitä aikaa kun saan luvan lähteä hölkkäämään ja myöhemmin siitä juoksemaan.
Tänä kesänä oli tarkoitus olla koko kesä töissä ja säästellä rahaa mukavaan reissuun. Mutta toisin kävi senkin kanssa, kun tämä sairasloma nyt on sinne elokuun loppuun asti. No on ainakin aikaa stressata pääsykoe asioita ihan huolella koko kesä.

Kontrolli käynti

Kontrolli käynnillä kävin tänään iskän kanssa Jyväskylässä. Kaikki mennyt juuri niinkuin pitääkin. Vielä pitäisi malttaa olla juoksematta ja menemättä  salille, mutta kävellä saa mielensä kyllyydestä, joka edes auttaa luutumista! Röntgeniin sain lähetteen ja se olisi sitten suoritettava 3kk'n kuluessa, jolloin arvioidaan sitä, kuinka hyvin luutuminen on käynnisä. Sen jälkeen mahdollisesti saakin jo sitten aloittaa vähän enemmän normaalia muistuttavan elämisen ja olemisen. Mutta kohokohtana on varmaankin se, ettei ratsastusta tarvitse lopettaa. Se itseäni jännitti eniten, vaikken yli kahteen vuoteen ole satulaan noussut. Nyt ainakin tiedän, että jatkossakin voin käydä verestämässä tuntumaa ja hankkimassa kipeän hanurin ja pohkeet. Kunpa sitä pian jo pääsisi kokeilemaan..

Nostalgiaa

Asia mitä tällä hetkellä eniten (niinkuin yleensä aina) tekisi mieli tehdä, on tanssia. Nyt kun se kuuluu näiden kiellettyjen asioiden listaan yllättävän pitkään, tuntuu kuin osa minusta olisi kuoliossa. En ole tanssia ikinä harrastanut enkä koe siinä olevani erityisen hyväkään, mutta se on ollut sellainen "oma juttu" jota olen itsekseni kotona esim. siivouksen yhteydessä harrastanut. Muutenkin jos on ollut tylsää olen napannut kuulokkeet päähän ja alkanut tanssia ja opetella jotain uutta. Nyt kun iskee tylsyys, makoilen vain sängyllä tai kävelen ympyrää.
Tällä hetkellä istun oman työpöydän ääressä kuulokkeet päässä ja annan musiikin huutaa. Täytyy sanoa, että itsensä aloillaan pitäminen on varmaan yhtä hankalaa kuin koiran jolla on kirppuja. Muutenkin kun selkä alkaa olemaan suht kivuton ja pikkuhiljaa alkaa normaalit liikeradat löytymään, on vaikea muistaa, ettei saisi vielä pariin viikoon selkää kauheasti taivutella tai kumarrella. Saatika sitten heiluttaa peppua teinivuosien nostalgia biisien mukana. (On muuten yllättävn ihana Knife Partyn, Hardwellin, Martin Garrixin ja Ummet Ozcanin jälkeen laittaa Britney Spears, Gwen Stefani, Pussycat Dolls, Shakira, Rihanna, Black eyed Peas jne raikamaan kuulokkeista) 

Alla muutamia ehdottomia nostalgisia suosikkejani, joita takulla varhaisteininä kuuntelin super hienosta puhelimesta, johon olin itse ne nauhoittanut youtubesta. Ah niitä kultaisia aikoja...

Paluu tulevaisuuteen

Niin vierähti viikko kaupungissa. Oli huojentavaa huomata, että sitä pärjää ihan hyvin itsekkin. Vaikka olihan minulla poikkeuksellisesti ylimääräinen käsipari koko viikon kylässä, nimittäin Mika oli pidemmillä lomilla ja hän oli sitten tosiaan apuna. Joitain asioita ei itse kerta kaikkiaan vielä uskalla tehdä, kuten suuremmat siivoushommat tai painavien asioiden siirtely/nostelu kuuluu näihin. Eli joissain asioissa on hyvä olla joku mukana tai sitten jättää sellaiset asiat tekemättä.

Portaiden kävely ylös ja alas on kyllä tähän asti ollut parasta jumppaa selälle. Edelleen teen päivittäin kerran tai kahdesti leikkauksen jälkeen saamieni ohjeiden mukaan jumppa liikkeitä. Koko ajan huomaa kuinka selkä tuntuu sietävän enemmän ja enemmän noita kyseenomaisia liikkeitä, Toki maltti on edelleen muistettava, ettei tulisi turhia takapakkeja otettu oman intoilun vuoksi. Kuntopyörää kokeilin muutamana päivänä parin minuutin ajan, se on vielä vähän liikaa eli se saa odottaa vielä tovin. Alku viikosta kävin myös kirpputorilla, sokkarilla ja muutamassa rättikaupassa katselemassa. Tuli siinä käveltyä enemmän ja vähemmän sen tunnin verran. Oli loppu päivänä ehkä vähän nuutunut olo, mutta parin ihanan kaverin seura piristi täydellisesti. Ehkä kuumalla pizzallakin oli osuus piristyneeseen oloon.

Myöskin suunnittelin tarkemmin lukusuunnitelmaani pääsykokeisiin, ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa lukeminen aivan tosissaan. Yhden kirjan olen kokonaan jo lukenut läpi ja kaksi olisi vielä jäljellä. Matikan ongelman ratkaisin lähtemällä takaisin koulunpenkille, josta saan sen kunnon avun siihen lukemiseen. Eipähän jää mitään epäselvyyksiä sen asian suhteen. Ilmottauduin myös kauppiksen verkko kurssille, joka vaikuttaa olevan aika hyvä. Sieltä saa sitten lisä apuja entisestään. Toki saa nyt nähdä kuinka tässä tulee käymään, mutta pläänit on jokaista tapahtuma sarjaa varten hiottu jo valmiiksi.