Sinatrahan oli vanha herra venäjänsininen, jolla alkoi munuaisissa sekä jalassa olla jotain ongelmaa. Kerran Sinatraa kerkesin eläinlääkärissä käyttämään yllättäen alkaneen jalkaongelman takia. Silloin Sinatralle määrättiin vahva kipulääke noin viikoksi. Tilanne oli hetkellisesti parempi, mutta hyvin pian alkoi jalan linkuttaminen ja peräpään pienimuotoiset halvaukset.
Kesäkuun puolivälissä päätin viedä lääkäriin, kylmähkön jalan takia, mutta lääkäriin päästessä kissa oli ihan normaali. Siinä lääkärireissun aikana eläinlääkäri antoi muutamia vaihtoehtoja, kuten rauhottaminen ja röntgenkuvaus ja mahdollinen amputaatio tai sitten tiukemmat kipulääkkeet, jotka olisivat taas jo heikot munuaiset tuhonneet nopeasti. Tein silloin päätöksen päästää Sinatran ikiuneen mielummin, kuin katsella kivuliasta kissaa ja katsoa kuinka huonoon kuntoon se kerkeää menemään.
Pitkät ja suruntäyteiset viisi päivää oltiin ilman kissaa. Äiti onneksi otti asiakseen etsiä meille uusi kissa, helpottamaan surutyötä, jota osaltani tavallaan vieläkin teen. Moni ajattelee, että kuinka yhtä kissaa voi näin kauan surra, mutta kun se kissa on ollut elämässä 13 vuotta, kerkeää siihen kiintymään todella paljon.
Mersu siis on lähtöisin enonkoskelta ja edustaa kunniakkaasti näitä ns. taviskissoja eli maatiaisia. Toki Mersun väritys on tähän mennessä onnistunut huijaamaan monia luulemaan sitä rotukissaksi. Onhan se ulkonäöllisesti kuin kuihtunut Bengali.
Ensimmäiset pari päivää oltiin vanhempieni luona savonlinnassa, missä Mersu sai heti pienet alku tuntumat koiraan ja toiseen kissaan. Niin pientä ja vihaista olentoa en ole koskaan nähnyt kuin Mersu silloin oli, pörröinen ja kauhean äänekäs murina kellon ympäri. Juvalle kun päästiin ihan omaan rauhaan, kuoriutui kissasta hyvin ihastuttava pikku persoona.
Mersu on hyvin koiramainen, luulen, että osin on Lolalta oppinut esim. lelujen noutamisen ja vedellä lutraamisen. Lelujen kantelu kuuluu myös pikku ötökän lempipuuhiin. Mersulla on jonkun takin vanha karvareunus, joka on sille ihan ykkösjuttu. Kissa raukka varmaan kuvittelee, että se on pieni pentu tms. Karvareuhka pääsee Mersun toimesta usein kylpemään sekä ruokakupille ruokailemaan.
Nukkuminen Mersun kanssa on vaikeaa. Termiitin mielestä on hirmuisen ihanaa kun peiton alla heiluu varpaat ja niitä saa ihan "rauhassa" metsästää. Pitkään en yleensä itse jaksa kissan kanssa ilta-aikaan leikkiä peittorallia, mutta onhan se huvittavaa katsoa kun kissa kuvittelee saavansa jotain kiinni. Omat varpaat siinä hommassa vaan meinaa usein kärsiä kosmeettista vahinkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti