Opin tiellä

Syksyllä aloitin täällä Varkaudessa opiskelemaan media-alan perustutkintoa ja valmistuttuani minusta tulee mediapalvelujen toteuttaja (vanhalla nimikkeellä media-assistentti). Minun kohdallani, kun olen lukion käynyt, koulu kestää sen kaksi vuotta. Olen kuitenkin tässä koko syksyn ja alku talven pistänyt pökköä pesään ja olenkin tilanteessa, että valmistuminen on aivan kiven heiton päässä. Olin aluksi suunnitellut valmistumis ajankohdaksi kevättä eli toukokuuta. Kuitenkin olen edennyt nopeampaa vauhtia, kuin olisin osannut kuvitella. Työssäoppimispaikalla on tähän ollut kyllä hurjan suuri vaikutus. En olisi varmaan missään muualla onnistunut tekemään näyttöjä ja oppimaan erilaisia asioita kuin Varkauden kaupungilla. Kyllä kun sitten jonain päivänä tuolta lähden, on se oleva haikeaa, en ole monessa työpaikassa ollut, jota voisin yhtä lämpimästi suositella muille.

On tässä toki ollut alamäkeäkin, lähinnä oman terveyden kanssa. Nyt on tämä sairastelu mennyt siihen pisteeseen, että puhutaan todennäköisesti kroonisesta poskiontelo tulehduksesta tai sitten jonkin sortin polyypista/kystasta. Se selviää perjantaina, kun pääsen (lue pelon sekava joudun) poskiontelo punkteeraukseen. Hieman hermostuttaa kyseinen toimenpide, mutta olen saanut hyviä neuvoja ja vertaistukea ihmisiltä, joilla on samoja ongelmia ollut (kiitos facebook ryhmien!).

Viikko vielä, niin lähdetään Mikan ja Oliverin kanssa Mysteeri matkalle. Miksi mysteeri? Siksi, että minä tai Mika ei tiedetä yhtään minne ollaan menossa. Saatiin siis joululahjaksi äitiltä ja iskältä 5pv kestävä matka jonnekkin, minkä sijainti on meille mysteeri lentokentälle asti. Sen verran tiedetään siis, että kentälle mennään ja passi mukana. Oliver tietää ja velipoika onkin meille ns. matkaopas.

Mersusta otettiin jouluna tälläinen joulukorttikuva. Hieman on katti päässyt lihoamaan Zapan muutettu meille väliaikaisesti asumaan, Loikkasen paranneltea leikkauksesta. Huomaa myös, että on kameran vaihto edessä jossain vaiheessa. Alkaa tämä kaksi kertaa taikkarin käynyt, 8 vuotta vanha luottovehje olla tiensä päässä pikkuhiljaa.

Syksyn sävel

Yllättäen olen jälleen sairaana. Ikiflunssani ei vain ota loppuakseen, toki nyt varmaan vaikuttaa se, että meillä koulussa on jokin flunssa epidemia päällä. Tuntuu, että lähes joka toinen koulussa on jonkinlaisessa räkätaudissa. Onneksi tämä viikko koulussa on ollut todella rento, alku viikon olin saikulla kuumeilun takia, keskiviikkona oli hieman yli tunti koulua. Torstaina oli "täysipäivä" eli 8-14 ja nyt perjantaina meillä onkin etäpäivä.
Koulussa olen nyt ollut kohta kuukauden ja täytyy sanoa, ettei kyllä kaduta ollenkaan. On jotenkin hullua, miten sitä on käyttänyt aikaa stressaamiseen sen suhteen, että mikä minusta tulee isona. Kaikenmaailman vaihtoehdot ja koulutukset on käyty läpi, eikä mikään edes väkisin tuntunut kivalta. Avoimessa yritin opiskella tradenomiksi, mutta se ei vain lähtenyt. En saanut siitä hommasta sitä kipinää ja poltetta alaa kohtaan. Sitä ei vain oltu tarkoitettu minulle.
Mutta tämä media-ala, hassua kun ajattelee, että sitä olen opiskellut taidelukiossa kuvataidepuolella kolme vuotta, enkä silloin voinut kuvitellakkaan, että lähtisin alalle sen enempää opiskelemaan. Nyt en voisi kuvitella muuta. Tämä täyttää ne kaikki vaatimukset, mitä haluan työltä. Mielenkiintoista, varaa luovuuteen, selälle ystävällistä ja paljon koneella olemista.
Pian alkaisi meillä ensimmäinen työssäoppiminen, mikä ajatuksena hieman hermostuttaa. Ollaan vasta harjoiteltu ohjelmien käyttöä ja meidän pitäisi samantien lähteä 7- viikon mittaiseen työssäoppimiseen. Saa nähdä miten käy, kunhan sen paikan ensiksi jostain itselle löytäisi.

Tapahtumarikas kesä

Paljon on kerennyt tämän kesän aikana tapahtumaan. Olen ollut töissä, josta voin sano olevani oikeasti todella tyytyväinen. Kerrankin koen olevani hommissa ja ympäristössä, jossa viihdyn! Työporukka ja ilmapiiri on niin hyvä, ettei paremmasta ole tietoakaan.
Sain myös selvennystä koulupaikka asioihini vihdoin ja viimein. Eli optikko koulu paikka Oulussa jäi nyt jälleen kerran saamatta, mikä tottakai oli itselle järkyttävä pettymys. Mutta onni onnettomuudessa, sillä olen joutunut sen jälkeen todenteolla miettimään urasuunnitelmiani uusiksi ja miettimään mitä ihan oikeasti haluan tehdä. Taikkarin jälkeen mietin pitkään oikeustieteitä ja kauppista, muttei ne loppujen tuntunut omalta jutulta, joten en sitten hakenut toiseen ollenkaan ja toiseen kokeilin kerran. Minulla on myös ollut aina huomioitavana tuo selkäni, sen kanssa ei ihan joka alalle kannata edes lähteä. Lääkärin mielestä nytkin olen väärissä hommissa (lue ruokakauppa), muttei pahempia oireiluita ole vielä ollut, joten olen tyytyväinen tilanteeseen. Olen aina halunnut tehdä jotain luovaa, pidän valokuvaamisesta vaikka se onkin tauolle jäänyt koko homma. Myös tietokoneella puuhastelut on olleet mielenkiintoisia ja myös mieluisia hommia, kun puhutaan siis kuvan käsittelystä ja photoshop'ista. Joten, pääsin Varkauteen opiskelemaan media-alan perustutkintoa! Minusta tulee isona siis media-assistentti. Eihän siinä mennyt kuin kaksi välivuotta keksiä, mitä haluaisin opiskella.
Vaikka tämä tutkinto onkin ammattikoulu tutkinto, olen silti innoissani. Etenemismahdollisuudet tästä on sitten jo astetta paremmat kuin pelkällä lukio pohjalla. Ja ompahan sitten edes se yksi ammatti jo opiskeltu.
Meillä on siis muutto Varkauteen tulossa pian!

Kävin myös tässä hiljattain pitkästä aikaa eli kolmen vuoden tauon jälkeen ratsastamassa! Ah, mikä fiilis oli ensinnäkin nousta itse sinne hevosen selkään ja lähteä liikenteeseen. Kaikki onnistuu todella hyvin harjoitusravia lukuunottamatta, jota en pysty siis ollenkaan ainakaan vielä istumaan. Toki ihmettelen, että pystyin kevyttä ravia saati sitten laukkaa vetelemään mielinmäärin. Mutta koska veri vetää eteenpäin ja kentälle oli jäänyt pari pientä estettä, niin olihan nekin sitten pakko testailla. Eli ensimmäistä kertaa VIITEEN vuoteen hyppäsin. Pieni paine toki tuntui alaselässä hypyn aikana, etenkin alastulossa, mutta kyllä se pystymisen ja onnistumisen riemu vie asiassa niin ison huomion, ettei tuollaista pientä kipua muista.

Toki on tässä myös ollut yksi menetys kesän aikana, kun Sinatra jouduttiin laittamaan ikiuneen kipujen johdosta. Kissalla kipeytyi jalka niin paljon, ettei toisinaan pystynyt varaamaan painoa kunnolla sen päälle, jalka oli joskus kylmä ja turvonneen tuntuinen. Vaihtoehtoina olisi ollut amputaatio tai sitten särkylääkekuuri, joka taas olisi rasittanut sen valmiiksi heikossa kunnossa olevia munuaisia. Sillä oltaisiin saatu Sinatralle lisä aikaa ehkä pari kuukautta, mutta kivulias loppu. Joten näin parhaaksi lopettaa vanhan kissan kivut hyvissä ajoin, ennenkuin ne kerkesivät enempää pahentua.
Kerettiin olemaan ilman kissaa 4 päivää, kun taloon tuli Mersu. Pieni vintiö on perus maatiainen ja oikein elämän iloinen kaveri, jolta ei kyllä vauhtia puutu.