Tapahtumarikas kesä

Paljon on kerennyt tämän kesän aikana tapahtumaan. Olen ollut töissä, josta voin sano olevani oikeasti todella tyytyväinen. Kerrankin koen olevani hommissa ja ympäristössä, jossa viihdyn! Työporukka ja ilmapiiri on niin hyvä, ettei paremmasta ole tietoakaan.
Sain myös selvennystä koulupaikka asioihini vihdoin ja viimein. Eli optikko koulu paikka Oulussa jäi nyt jälleen kerran saamatta, mikä tottakai oli itselle järkyttävä pettymys. Mutta onni onnettomuudessa, sillä olen joutunut sen jälkeen todenteolla miettimään urasuunnitelmiani uusiksi ja miettimään mitä ihan oikeasti haluan tehdä. Taikkarin jälkeen mietin pitkään oikeustieteitä ja kauppista, muttei ne loppujen tuntunut omalta jutulta, joten en sitten hakenut toiseen ollenkaan ja toiseen kokeilin kerran. Minulla on myös ollut aina huomioitavana tuo selkäni, sen kanssa ei ihan joka alalle kannata edes lähteä. Lääkärin mielestä nytkin olen väärissä hommissa (lue ruokakauppa), muttei pahempia oireiluita ole vielä ollut, joten olen tyytyväinen tilanteeseen. Olen aina halunnut tehdä jotain luovaa, pidän valokuvaamisesta vaikka se onkin tauolle jäänyt koko homma. Myös tietokoneella puuhastelut on olleet mielenkiintoisia ja myös mieluisia hommia, kun puhutaan siis kuvan käsittelystä ja photoshop'ista. Joten, pääsin Varkauteen opiskelemaan media-alan perustutkintoa! Minusta tulee isona siis media-assistentti. Eihän siinä mennyt kuin kaksi välivuotta keksiä, mitä haluaisin opiskella.
Vaikka tämä tutkinto onkin ammattikoulu tutkinto, olen silti innoissani. Etenemismahdollisuudet tästä on sitten jo astetta paremmat kuin pelkällä lukio pohjalla. Ja ompahan sitten edes se yksi ammatti jo opiskeltu.
Meillä on siis muutto Varkauteen tulossa pian!

Kävin myös tässä hiljattain pitkästä aikaa eli kolmen vuoden tauon jälkeen ratsastamassa! Ah, mikä fiilis oli ensinnäkin nousta itse sinne hevosen selkään ja lähteä liikenteeseen. Kaikki onnistuu todella hyvin harjoitusravia lukuunottamatta, jota en pysty siis ollenkaan ainakaan vielä istumaan. Toki ihmettelen, että pystyin kevyttä ravia saati sitten laukkaa vetelemään mielinmäärin. Mutta koska veri vetää eteenpäin ja kentälle oli jäänyt pari pientä estettä, niin olihan nekin sitten pakko testailla. Eli ensimmäistä kertaa VIITEEN vuoteen hyppäsin. Pieni paine toki tuntui alaselässä hypyn aikana, etenkin alastulossa, mutta kyllä se pystymisen ja onnistumisen riemu vie asiassa niin ison huomion, ettei tuollaista pientä kipua muista.

Toki on tässä myös ollut yksi menetys kesän aikana, kun Sinatra jouduttiin laittamaan ikiuneen kipujen johdosta. Kissalla kipeytyi jalka niin paljon, ettei toisinaan pystynyt varaamaan painoa kunnolla sen päälle, jalka oli joskus kylmä ja turvonneen tuntuinen. Vaihtoehtoina olisi ollut amputaatio tai sitten särkylääkekuuri, joka taas olisi rasittanut sen valmiiksi heikossa kunnossa olevia munuaisia. Sillä oltaisiin saatu Sinatralle lisä aikaa ehkä pari kuukautta, mutta kivulias loppu. Joten näin parhaaksi lopettaa vanhan kissan kivut hyvissä ajoin, ennenkuin ne kerkesivät enempää pahentua.
Kerettiin olemaan ilman kissaa 4 päivää, kun taloon tuli Mersu. Pieni vintiö on perus maatiainen ja oikein elämän iloinen kaveri, jolta ei kyllä vauhtia puutu.