Kontrolli käynti vol. 2

Niin sitä taas tuli reissattua Jyväskylään ja takaisin selkä asioiden tiimoilta. Aamulla lähdettiin Oliverin kanssa aikaisin bussilla menemään ja perillä oltiin jo 11 maissa.
Pitkään hermoilin mikä on tuomio röntgenkuvien perusteella, jotka minulla oli mukana. Olisiko luutuminen käynnistynyt niin kuin pitää vai olisiko sielä jotain mennyt pieleen? Kaikenmaailman kauhukuvia kerkesin jo päässäni synnytellä, kunnes lopulta tuli vuoroni mennä lääkärin puheille.
Tohtori tuikkasi cd-levyn koneeseen ja syvässä hiljaisuudessa katsoi kuvia, jotka minun silmääni näytti aika pelottavilta. Kun hiljaisuutta oli jatkunut pari pitkää minuuttia, katsoi lääkäri minua ja totesi kaiken olevan niinkuin pitää.
Näin lyhykäisyydessään lääkäri sanoi, että kulma mihin selkä on alkanut vauhdilla luutumaan on juuri oikea. Selän liikkuvuus on erittäin hyvä, sillä eteen, taakse ja sivuille taivutukset onnistuivat hyvin ja selkään tuli kaunis kaari. Lihas jäykkyyttä on edelleen kohtalaisen paljon, mutta se on täysin normaalia.
Kun kysyin mitäs kaikkea sitä nyt voi käydä tekemään, vastaus yllätti todenteolla. Kaikki on sallittua, mutta "hyvän maun rajoissa" eli kaikki mikä ei tunnu liian pahalta selässä. Toki kaikkea ei voi varmasti vielä kuvitellakkaan tekevänsä eikä kaikkea voi kerralla lähteä tekemään. Eniten odotan sitä, että pääsen istumaan hevosen selkään, josta erikseen kysyin mitä mieltä hän on. Ja se on kuulemma ihan ok.

Jos kysytään, miltä nyt tuntuu, on siihen aika helppo vastata. Nimittäin helvetin hyvältä. En voisi olla iloisempi tähän kehitykseen, mikä on selän kanssa ollut. Kaikki on tapahtunut niin hyvällä vauhdilla ja juuri niin hyvin, kuin olin koskaan toivonut. Jopa paremmin mitä olin ikinä uskaltanut haaveilla. Tämän henkisen ja fyysisen kamppailun jälkeen koen olevani vahvempi kuin koskaan ennen joka saralla. En voi kuin hymyillä ja olla kiitollinen kaikesta.

Mitä kuuluu - kutä miiluu

Nyt on pahimmat hässäkät tästä ajankohdalta ohi. Pääsykokeet oli ja meni. Niistä muutamalla sanalla voisin kertoa tässä. Eli sanotaan suoraan, että toiset oli ihan ok tuntuiset ja toiset oli todella hankalat. Tietojärjestelmätieteen pääsykokeet oli siis 27.5 Jyväskylässä. Niihin ei ollut ennakko materiaalia vaan se jaettiin kokeen alussa. Siihen oli aikaa tutustua 30min, jonka aikana sai kirjoittaa muistiin panoja aineistosta. Tämän jälkeen nenän eteen jaettiin tehtävät juuri luetusta aineistosta. Joukkoon mahtui muutama palikka testi kuten "Kuinka paljon painaa kaksi tiiltä, kun yksi tiili painaa kilon ja puoli tiiltä?". Tässäkin osa oli helpompia ja osa vaikeampia, mutten pitänyt pääsykokeita mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeina.
No sitten 8.6 oli jälleen Jyväskylässä pääsykokeet, tällä kertaa kauppatieteiden. Niihin olin valmistautunut enemmän kuin huolella. Monta tuntia tuli kulutuettua päivässä pääsykoekirjojen edessä ja stressattua itseltä hiukset päästä. Koe itsessään sitten tuntuikin hieman pettymykseltä. Täytyy sanoa, että kun harjoituspääsykokeita teki niin tuntui, että toivoa on. Mutta kun se koe sitten napsahti nokan eteen, ne viimeisetkin toivon kipinät sammui. En kuitenkaan ihan täysin ole luovuttanut, vaikka kokeen jälkeen olikin paska fiilis. Luotin lähinnä vaistoon koetta tehdessä, saa nähdä oliko se virhe vai ei.

Viime lauantaina Savonlinnassa oli näytillä vanhoja autoja kesän avaus tapahtuman yhteydessä. Sanotaanko näin, että vaikken mikään tosiluokan autotietäjä ole, odotin innolla monta päivää pääsenkö näkemään unelma autojani. Sielähän niitä oli. Pari kaunista mustangia pääsin päivän aikana näkemään, mikä oli oikeastaan viikon yksi koho kohdista. 

Lauantai illasta sitten Oliverin johdolla otettiin valokuvia minusta ja Mikasta. Nämä kuvat oli tarkoitus ottaa silloin, kun mentiin kihloihin, mutta kai parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oliverin ottamia kuvia muuten löytää osoitteesta https://www.flickr.com/photos/oliver_max_axel

Huomenna sitten suuntana jälleen Jyväskylä kera Oliverin. Tällä kertaa reissun aiheena selän kontrolli käynti ja sisarusten kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin!