Tapaus; Ikiflunssa

En harvemmin pidä liiallisesta avautumisesta omista asioistani, mutta nyt on pakko tehdä poikkeus.

Syyskuun 2016 alussa muutin pois kotoa Juvalle töiden (ja Mikan) perässä. Saatiin kiva yksiö yksityiseltä ja asuntoa oli vasta rempattu. Oli tiskikone ja pyykinpesukonekin valmiina.
Melkein pian muuton ja töiden aloittamisen jälkeen sairastuin flunssaan. Ihan normaalia, kävin työterveyshuollossa ja sain jotain rohtoja tautia vastaan ja muutaman saikkupäivän.
Aikaa kului ja flunssa jatkui joskus prempana ja joskus pahempana. Ajattelin edelleen asian johtuvan työstä kaupan kassalla, jossa kuitenkin joutuu olemaan jonkinverran ihmiskontaktissa, joten tauditkin tarttuisivat helpommin.
En muista kuka sitä rupesi puhumaan, kun mainitsi sisäilmamittauksesta. Kuitenkin kissalla jolla oli astma, sekin oli pahentunut. Joulukuun puolenvälin tienoilla tilattiin sisäilmamittaus ja sitten käytiin odottamaan tuloksia.

Tammikuun 2017 alussa kopsahti kirje laatikkoon. Asuttiin virallisesti homeasunnossa. Vuokra-antajalle soitimme välittömästi ja ilmoitimme löydöksestä. Ja silloin sitten selvisi se, että vuokra-antaja oli ollut tietoinen yläkerrassa sattuneesta vesivahingosta eikä täten ollut kauhean yllättyneen kuuloinen tuloksesta. Samalla sitten ilmoitimme etsivämme välittömästi uuden asunnon.
Puolessavälissä tammikuuta päästiin uuteen asuntoon, muttei se muutto ollut mitenkään helppo. Kaikki vaatteet ja muu tekstiili joka kesti pesulan lähti pikalähetyksenä pesuun ja sieltä suoraan uuteen asuntoon. Sänky, sohva, sohvapöytä, matot lähti samantien maatakiertävälle radalle.
Kaikki pelastettavat koki kloorikäsittelyn viilennetyssä asunnossa (ulkona -20°c pakkasta ja kaikki ikkunat auki). Osa meni siitä pilalle ja osa heitetiin pois kun ei edes viitsitty yrittää käydä pelastamaan. Yhteensä meiltä lähti varmaan 8 jätesäkillistä vaatteita, tekstiilejä ja muuta tavaraa roskiin.

No, minulla flunssa senkun jatkui ja jatkui. Ja nyt tänään eletään joulukuuta 2017 ja olen sairastanut on/off- flunssaa kohta yli vuoden. Kesäkuusta tähän päivään olen syönyt kaksi antibiottikuuria poskiontelotulehdukseen ja ollut 2 kertaa kuussa kuumeessa. Verikokeissa olen käynyt melkein kerran kuussa. Yksi EKGkin on otettu. Mutta tänään lääkärissä sain kuulla kaiken johtuvan siitä, että olen allerginen kissalle, josta minun tulisi hankkiutua eroon mahdollisimman pian. Kuulemma homeasunnosta nämä oireet ei enään voi johtua, koska olen muuttanut sieltä pois jo aikoja sitten.
Selväähän tämä minun mielestä on, mistä sairastelu johtuu.
Kun lehdissä kirjoitellaan aina silloin tällöin siitä, miten home asunto voi pilata elämän niin totta se on. Vakuutuksesta ei ole mitään hyötyä, se ei korvaa sentin senttiä. Todetaan vain, että tulipalokin olisi ollut parempi. Itsellä menee ihan "turhaa" rahaa jatkuviin lääkärikäynteihin, jotka ei ole tähän mennessä tuottanut mitään tulosta.
On fyysisesti ja henkisesti todella uuvuttavaa olla kokoajan sairaana. Mutta ehkä tämä vielä joskus ratkeaa johonkin suuntaan.

Toivon todella, että tähän ongelmaan, enkä puhu nyt vain itsestäni, vaan kaikista homeasuntojen uhreista, saataisiin joskus tulevaisuudessa jonkinlainen ratkaisu. Jokin vakuutus joka auttaisi edes vähän, tälläisen tilanteen sattuessa. Jokin sairausvakuutus, niille joille jää pitkäaikaisia tai jopa loppuelämän oireita.

Kotisirkka

Olen siis tosiaan työssäoppijana toukokuun loppuun saakka Varkauden kaupungilla markkinoinnissa ja viestinnässä. Eli näitä mediajuttuja siis. No tällähetkellä töissä meillä on menossa sellainen Idealeiri tapahtuma, jossa on vaikka sun mitä.
Tänään meillä sielä sattui olemaan Niittykummun maatila esittelemässä heinäsirkka tuotantoaan ja tuotteitaan eli kappas kappas, heinäsirkkoja. Ennakkoluulottomasti maistelin ja voisiko sanoa, että hurahdin välittömästi. Maku sirkoissa on jännä, sellainen kanan ja katkaravun yhdistelmä.
Siinä tämän esittelijän kanssa juttelin pitkät pätkät ja kiinnostus vain heräsi enemmän koko ajan. Kiintoisaa on mielestäni se, että kaksi heinäsirkkaa sisältää yhtäpaljon kalsiumia kuin lasillinen maitoa. Tietenkään unohtamatta sitä faktaa, kuinka proteiini pitoisia sirkat on.
Hiljaisehkon päivän tuloksena heinäsirkkoja jäi jonkinverran yli ja minä, minä sain loput puolikiloa pakaste sirkkoja kotiin vietäväksi!
Kotiin päästyä, sirkat oli kerennyt lähestulkoon sulamaan kokonaan eli pääsin suoraan valmistamaan niitä. Homma alkoi siis keittämisellä. Keittelin sirkkoja kiehuvassa vedessä about 15 min, jotta niistä lähti jokin aine pinnasta (en kuollaksenikaan muista mikä). Tämän jälkeen sirkoista valutetaan kaikki neste pois mikä nyt vain irtoaa. Itse kuumensin uunin 200 asteiseksi, jossa sirkkoja sitten leivinpaperilla paahdoin puolisen tuntia. Sirkoista tuli rapsakoita tällä tavalla.
Niihin olisi voinut lisätä jotain mausteita, mutta halusin pitää ne mahdollisimman neutraalina, sillä ajattelin itse kokeilla leipoa sirkkaleipää ja käyttää niitä muutenkin ruuanlaitossa, jolloin maku on kiva olla mahdollisimman neutraali ja "oikea".

Sirkat menossa uuniin paahtumaan! 

Heinäsirkat keittymässä.