Opin tiellä

Syksyllä aloitin täällä Varkaudessa opiskelemaan media-alan perustutkintoa ja valmistuttuani minusta tulee mediapalvelujen toteuttaja (vanhalla nimikkeellä media-assistentti). Minun kohdallani, kun olen lukion käynyt, koulu kestää sen kaksi vuotta. Olen kuitenkin tässä koko syksyn ja alku talven pistänyt pökköä pesään ja olenkin tilanteessa, että valmistuminen on aivan kiven heiton päässä. Olin aluksi suunnitellut valmistumis ajankohdaksi kevättä eli toukokuuta. Kuitenkin olen edennyt nopeampaa vauhtia, kuin olisin osannut kuvitella. Työssäoppimispaikalla on tähän ollut kyllä hurjan suuri vaikutus. En olisi varmaan missään muualla onnistunut tekemään näyttöjä ja oppimaan erilaisia asioita kuin Varkauden kaupungilla. Kyllä kun sitten jonain päivänä tuolta lähden, on se oleva haikeaa, en ole monessa työpaikassa ollut, jota voisin yhtä lämpimästi suositella muille.

On tässä toki ollut alamäkeäkin, lähinnä oman terveyden kanssa. Nyt on tämä sairastelu mennyt siihen pisteeseen, että puhutaan todennäköisesti kroonisesta poskiontelo tulehduksesta tai sitten jonkin sortin polyypista/kystasta. Se selviää perjantaina, kun pääsen (lue pelon sekava joudun) poskiontelo punkteeraukseen. Hieman hermostuttaa kyseinen toimenpide, mutta olen saanut hyviä neuvoja ja vertaistukea ihmisiltä, joilla on samoja ongelmia ollut (kiitos facebook ryhmien!).

Viikko vielä, niin lähdetään Mikan ja Oliverin kanssa Mysteeri matkalle. Miksi mysteeri? Siksi, että minä tai Mika ei tiedetä yhtään minne ollaan menossa. Saatiin siis joululahjaksi äitiltä ja iskältä 5pv kestävä matka jonnekkin, minkä sijainti on meille mysteeri lentokentälle asti. Sen verran tiedetään siis, että kentälle mennään ja passi mukana. Oliver tietää ja velipoika onkin meille ns. matkaopas.

Mersusta otettiin jouluna tälläinen joulukorttikuva. Hieman on katti päässyt lihoamaan Zapan muutettu meille väliaikaisesti asumaan, Loikkasen paranneltea leikkauksesta. Huomaa myös, että on kameran vaihto edessä jossain vaiheessa. Alkaa tämä kaksi kertaa taikkarin käynyt, 8 vuotta vanha luottovehje olla tiensä päässä pikkuhiljaa.