3kk sitten...

Tasan kolme kuukautta sitten oli hieman erilaiset olot. Olin muutamia tunteja aikaisemmin herännyt nukutuksesta Jyväskylän terveystalossa. Eli voisi sanoa, että kolme kuukautta sitten alkoi uusi mahdollisuus selän kanssa.
Kun vertaa sitä hetkeä sielä, tähän hetkeen, niin kehityksen voisi sanoa olevan hurja. En olisi uskonut, että kuntoutus tulisi olemaan näin mutkatonta ja helppoa. Toki alku oli hieman takkuinen, mutta kellä ei olisi niin suuren leikkauksen jälkeen.
Tähän mennessä olen jo käynyt muutamia kertoja juoksemassa/hölkkäilemässä. Siihen selkä aluksi loogisestikkin reagoi hieman, mutta seuraava kerta olikin jo kivuton. Salille olisi tarkoitus uskaltautua kokeilemaan tässä lähiaikoina, miten hommat sielä sujuu. Edelleen on painavien asioiden kanssa rajoitus eli max 10kg painavia painoja saan kannella, mutta sitä painavemmat on toistaiseksi vielä kieltolistalla.

Selän osalta kaikki siis on paremmin, mitä olin toivonut. Sairasloma jatkuu valitettavasti, olin jo odottanut kesän töitä, mutta ne nyt jää myöhempään hetkeen. Ja toisaalta kerkeäähän sitä töitä tekemään sitten myöhemminkin. Perjantaina olin pääsykokeissa Jyväskylässä ja puolentoista viikon päästä olisi sitten viimeiset. Ja 18 päivää niin kersantti kotiutuu Utista, joten voisiko kesä oikeastaan enään paremmin alkaa?

Rush Hour

Hieman on päivittelyt tänne jäänyt vähemmälle kaiken kiireen keskellä. Paljon menee aikaa pääsykokeisiin lukemisessa ja jäljelle jäävän ajan olen pyrkinyt hyödyntämään selälle jotenkin.
Fysioterapiassa käyn edelleen tiukasti. Viime viikon käynnillä sain lisäohjeita, joihin kuuluu mm. lankutus ja jumppapallon kanssa muutama harjoitus. Vielä ei mitään kovin raskaita ja rankkoja treenejä saa vetää, mutta jos kaikki on selässä mennyt niinkuin pitää, niin ensi kuussa aloitan salilla käynnin. Juoksemista olen myös jo kokeillut, ei toki pitkää matkaa, ihan puhutaan pienistä hölkkäys pyrähdyksistä. Kuitenkin nämä pyrähdykset tuntuu huimalle kehitykselle, kun miettii aikaa ennen leikkausta, jolloin ei voinut edes kuvitella juoksemista tai enää edes uintia, joka sekin rasitti selkää hyvin paljon. Uimista en vielä ole kokeillut, mutta tarkoitus olisi lähiviikkoina käydä kokeilemassa. Järveen uskaltaa vasta sitten kun tietää, että se on tarpeeksi lämmintä.
Toukokuun loppupuolella otetaan Savonlinnassa röntgen kuvat ja kesäkuun alussa, kun on pääsykokeet Jyväskylässä, käyn samalla lääkärini luona näyttäytymässä kuvien kera. Silloin arvioidaan, miten luutuminen on lähtenyt käyntiin ja silloin päätetään miten pian pääsen salille ja harrastamaan muita vähän rankempia lajeja kuten ratsastusta. Toki siihen hetkeen voi vierähtää hetki ennenkuin taas pääsen hevosen selkään.

Ostin itselleni uuden objektiivin (Canon EF 40mm f/2.8 STM), jota olen nyt hieman päässyt jo

testailemaan. Aivan ihastuttava pikku putki!

Fysioterapiaa

Maanantaina pääsin vihdoin ja viimein aloittamaan fysioterapian. Oikeastaan odotin jo pitkään, milloin pääsisin käymään sielä. Sain kunnolliset ohjeet, miten voin selkääni alkaa kuntouttamaan. Kyllä nyt kun on noiden ohjeiden mukaan tehnyt sen 3 päivää jo, niin olo on heti paljon virkeämpi ja energisempi. Toki liikkeeni on kaikki lattiatasossa tehtäviä pieniä sarjoja, joilla vahvistetaan korsettia. Mutta sehän tässä oikeastaan onkin tärkeintä saada ensiksi hyvään kuntoon, ennenkuin uskaltaa lähteä kauheasti muuta tekemään. Kävellä onneksi saa (ja pitää) paljon. Odotan vain enemmän sitä aikaa kun saan luvan lähteä hölkkäämään ja myöhemmin siitä juoksemaan.
Tänä kesänä oli tarkoitus olla koko kesä töissä ja säästellä rahaa mukavaan reissuun. Mutta toisin kävi senkin kanssa, kun tämä sairasloma nyt on sinne elokuun loppuun asti. No on ainakin aikaa stressata pääsykoe asioita ihan huolella koko kesä.

Kontrolli käynti

Kontrolli käynnillä kävin tänään iskän kanssa Jyväskylässä. Kaikki mennyt juuri niinkuin pitääkin. Vielä pitäisi malttaa olla juoksematta ja menemättä  salille, mutta kävellä saa mielensä kyllyydestä, joka edes auttaa luutumista! Röntgeniin sain lähetteen ja se olisi sitten suoritettava 3kk'n kuluessa, jolloin arvioidaan sitä, kuinka hyvin luutuminen on käynnisä. Sen jälkeen mahdollisesti saakin jo sitten aloittaa vähän enemmän normaalia muistuttavan elämisen ja olemisen. Mutta kohokohtana on varmaankin se, ettei ratsastusta tarvitse lopettaa. Se itseäni jännitti eniten, vaikken yli kahteen vuoteen ole satulaan noussut. Nyt ainakin tiedän, että jatkossakin voin käydä verestämässä tuntumaa ja hankkimassa kipeän hanurin ja pohkeet. Kunpa sitä pian jo pääsisi kokeilemaan..

Nostalgiaa

Asia mitä tällä hetkellä eniten (niinkuin yleensä aina) tekisi mieli tehdä, on tanssia. Nyt kun se kuuluu näiden kiellettyjen asioiden listaan yllättävän pitkään, tuntuu kuin osa minusta olisi kuoliossa. En ole tanssia ikinä harrastanut enkä koe siinä olevani erityisen hyväkään, mutta se on ollut sellainen "oma juttu" jota olen itsekseni kotona esim. siivouksen yhteydessä harrastanut. Muutenkin jos on ollut tylsää olen napannut kuulokkeet päähän ja alkanut tanssia ja opetella jotain uutta. Nyt kun iskee tylsyys, makoilen vain sängyllä tai kävelen ympyrää.
Tällä hetkellä istun oman työpöydän ääressä kuulokkeet päässä ja annan musiikin huutaa. Täytyy sanoa, että itsensä aloillaan pitäminen on varmaan yhtä hankalaa kuin koiran jolla on kirppuja. Muutenkin kun selkä alkaa olemaan suht kivuton ja pikkuhiljaa alkaa normaalit liikeradat löytymään, on vaikea muistaa, ettei saisi vielä pariin viikoon selkää kauheasti taivutella tai kumarrella. Saatika sitten heiluttaa peppua teinivuosien nostalgia biisien mukana. (On muuten yllättävn ihana Knife Partyn, Hardwellin, Martin Garrixin ja Ummet Ozcanin jälkeen laittaa Britney Spears, Gwen Stefani, Pussycat Dolls, Shakira, Rihanna, Black eyed Peas jne raikamaan kuulokkeista) 

Alla muutamia ehdottomia nostalgisia suosikkejani, joita takulla varhaisteininä kuuntelin super hienosta puhelimesta, johon olin itse ne nauhoittanut youtubesta. Ah niitä kultaisia aikoja...

Paluu tulevaisuuteen

Niin vierähti viikko kaupungissa. Oli huojentavaa huomata, että sitä pärjää ihan hyvin itsekkin. Vaikka olihan minulla poikkeuksellisesti ylimääräinen käsipari koko viikon kylässä, nimittäin Mika oli pidemmillä lomilla ja hän oli sitten tosiaan apuna. Joitain asioita ei itse kerta kaikkiaan vielä uskalla tehdä, kuten suuremmat siivoushommat tai painavien asioiden siirtely/nostelu kuuluu näihin. Eli joissain asioissa on hyvä olla joku mukana tai sitten jättää sellaiset asiat tekemättä.

Portaiden kävely ylös ja alas on kyllä tähän asti ollut parasta jumppaa selälle. Edelleen teen päivittäin kerran tai kahdesti leikkauksen jälkeen saamieni ohjeiden mukaan jumppa liikkeitä. Koko ajan huomaa kuinka selkä tuntuu sietävän enemmän ja enemmän noita kyseenomaisia liikkeitä, Toki maltti on edelleen muistettava, ettei tulisi turhia takapakkeja otettu oman intoilun vuoksi. Kuntopyörää kokeilin muutamana päivänä parin minuutin ajan, se on vielä vähän liikaa eli se saa odottaa vielä tovin. Alku viikosta kävin myös kirpputorilla, sokkarilla ja muutamassa rättikaupassa katselemassa. Tuli siinä käveltyä enemmän ja vähemmän sen tunnin verran. Oli loppu päivänä ehkä vähän nuutunut olo, mutta parin ihanan kaverin seura piristi täydellisesti. Ehkä kuumalla pizzallakin oli osuus piristyneeseen oloon.

Myöskin suunnittelin tarkemmin lukusuunnitelmaani pääsykokeisiin, ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa lukeminen aivan tosissaan. Yhden kirjan olen kokonaan jo lukenut läpi ja kaksi olisi vielä jäljellä. Matikan ongelman ratkaisin lähtemällä takaisin koulunpenkille, josta saan sen kunnon avun siihen lukemiseen. Eipähän jää mitään epäselvyyksiä sen asian suhteen. Ilmottauduin myös kauppiksen verkko kurssille, joka vaikuttaa olevan aika hyvä. Sieltä saa sitten lisä apuja entisestään. Toki saa nyt nähdä kuinka tässä tulee käymään, mutta pläänit on jokaista tapahtuma sarjaa varten hiottu jo valmiiksi.

Itsenäistymisen tie

Leikkauksesta on aikaa nyt kuukausi. En olisi leikkauksesta herättyäni uskonut, että jonain päivänä tulisin olemaan kivuton tai että voisin liikkua hyvinkin itsenäisesti näin pian. Silloin tilanne tuntui katastrofaalisen toivottomalta ja ankealta. Pakko myöntää, etten ollut itsekään valmistautunut sellaisiin koettelemuksiin, mitä oli suunnilleen ensimmäinen viikko. Monta asiaa oli niin vaikeaa ja hankalaa.
Nyt voin ilokseni sanoa tilanteen olevan erilainen. Olen onnellinen siitä, että aamulla herätessäni voin hieman venytellä ja nousta kivuttomasti istumaan ja suunnata kohti vessaa ilman apuvälineitä. WC-pöntön korokkeetkin heivattiin jo menemään, kun huomasin kykeneväni toimimaan ilman niitä. Ainoat apuvälineet mitä jäljellä enään on, ovat kyynärsauvat joita käytän vain kun lähden ihmisten ilmoille, jossa joudun kävelemään/seisomaan pidempään.

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa saunassa. Oli aikamoinen luksus hetki päästä lämpimään saunaan. Tosin osasinkin odottaa, että selkä hieman ärsyyntyisi niinkuin siinä kävikin. Toisaalta luulen, että selkä ärsyyntyi nopeasta lämpötilan vaihtelusta sekä pitkästä istumisesta. Loppu viikosta ei ollutkaan enään mitään ongelmia koko asian kanssa.
Muutenkin parasta on tässä jatkuvassa kehittymisessä ollut se itsenäisyyden tunne mikä on hiljalleen palautunut. On lohduttavaa todeta etten kaksi viikkoa sitten voinut käydä ilman apua suihkussa kun taas nyt se sujuu ongelmitta. Näitä menneitä hetkiä leikatun selän kanssa kun pohtii, niin sitä huomaa kuinka paljon onkaan tullut jo edistyttyä. Ja se jos mikä piristää.

Viikonloppuna sain pitkästä aikaa alikersantti Paunosenkin käymään täällä. Kyllä kun ei kuukauteen ole päässyt toista näkemään, nin jälleen näkemisen riemu on suuri. Tosin nykyisessä tilassani ei kauheasti pääse mitään päiväkävelyjä tai uinti retkiä tai baari reissuja heittämään eli tyydyttiin elokuvien katseluun ja fifan mättämiseen. Laatuaikaahan se sekin on!

Miten se homma oikein menikään?

Jonkin verran on ihmiset kyselleet, että mitäs sinne selkään nyt tälläkertaa tehtiin. Olen osanut sano vain, että rautaahan sinne tuli laitettua. Leikkauskertomus kun saapui, niin siitä tälläinen tavallinen kuolevainenhan ei mitään ymmärrä. Jotain osviittaa toki siitä sai, mutta moni asia jäi vain arvauksen varaan. Tämä oli ihan miellyttävä löytö! Hyvin yksinkertaisesti kiteyttenä kaikki oleellinen käy tästä video pätkästä ilmi. Tämä olisi ollut ennen leikkausta ihan otollinen pätkä.

Viikon kuulumiset

Niin lähenee tämäkin viikko loppuaan. Tiistaina olin tikin poistossa ja samalla suoritin ensimmäisen automatkani sitten kotiin paluun jälkeen. Pääsin onneksi ihan itse autoon istumaan, toki pienellä avustuksella, ettei tarvinnut rueta keksimään viritelmiä takapenkille. Ajeltiin täältä pöndeltä sitten tosiaan kaupunkiin, matkaa se 20km eli noin 30min. Niin pitkää aikaa en ole tainut vielä kertaakaan yhtäjaksoisesti istua.
Terveystalon pihalle sitä sitten päräytettiin ja eikun ulos autosta ja keppien kanssa komuamaan sisätiloihin. Hissillä ylös ja jonottamaan. Onneksi on nuo kepit, että ihmiset tajuavat itse siirtyä edestä tai ettei kukaan vahingossakaan yritä käydä tuuppimaan. Pahin painajainen olisi joutua jonkun tönäisemäksi ja kaatua.
Tikin poisto sujui ongelmitta, mitä nyt otti itsellä hieman heikoille. Kylmä hiki valui pitkin naamaa ja selkää, hoitajan selostaessa mitä tehdään. Ainut asia mitä en olisi halunnut kuulla taisi olla se, kun hoitaja kertoi ottavansa joka toisen tikin pois näin alkuunsa, jos haava ei kestäkkään kasassa. No onneksi kesti. Nyt siinä on nätti kirkkaan punainen pikku naarmu. (alla kuva)
Matkalla takaisin pöndelle, käytiin hakemassa äitin kanssa nakkarilta eväät. Kyllä muuten hampurilainen on pirun hyvää kuitukuurin jälkeen. On tullut paljon syötyä hedelmiä ja ruispuuroa. Kiivit, porkkana, kurkku, ruisleipä, jogurtit, vesi ja maito on olleet nyt kova sana tässä kotiutumisen jälkeen. Toki olen ihan normi ruokaakin saanut, ei huolta.

Yhteishaku alkoi eilen 16.3 ja suoraan sanottuna olen vähän "pihalla". Olen tässä nyt jonkin aikaa jo lukenut kauppiksen pääsykokeisiin, mutten ole ihan 100% varma, onko se oma juttuni. Suunnilleen tajuan, mitä kirjoissa kerrotaan, mutta se perus ongelmani eli mikään ei tunnu jäävän päähän. Ja nyt kun tuli tämä selkä projekti, niin tuntuu ettei ajatukset ole missään määrin riittäneet kouluasioihin. Toki niitä pitäisi todenteolla jo miettiä ja mahdollisesti tietää. Tai ainakin itse kovasti haluaisin tietää, mikä minusta tulee isona.
Tarkoitus olisi laitta paperit vetämään Jyväskylään. Sielä kun on nyt tullut käytyä lääkäriasioiden puitteissa bussilla sekä autolla niin matkana se on yllättävän lyhyt kulkea. Jyväskylästä muuten ei ole kokemuksia, mitä nyt sukulaisissa tullut joitakin kertoja käytyä, mutta silloin olen ollut niin paljon pienempi, etten muista oikein mitään. Netistä kun olen katsonut, niin vaikuttaa oikein mukavalta kaupungilta, jossa on tarjolla vaikkas mitä.
Kun paperit on laitettu, niin sitten alkaa se loputon jännittäminen aina siihen päivään asti, kun olen tiedon saanut pääsenkö koulunpenkille vai en. Toki olen tehnyt suunnitelmia jo ajatellen, etten koulupaikkaa saa. Silloin suuntana on avoin yliopisto ja toivottavasti työpaikka jostain kivasta paikasta! Mutta aika näyttää.

Askel kerrallaan

Tämä viikonloppu on ollut yhtä edistystä. Paljon olen tähän mennessä käyttänyt rollaattoria apuna kävelyn kanssa ja silloin kun nousen sohvalta tai vessanpöntöltä. Olen kuitenkin pyrkinyt vähentämään sen käyttöä ja luottamaan enemmän itseeni. Siitä on tosiaan ollut paljon apua.
Lauantaina ja tänään olen meidän terassilla kävellyt niin kyynärsauvojen kanssa kuin ihan ilmankin! Tuntui todella huojeltavalta, kun huomasin ettei se kävely olekkaan enään niin vaikeaa kuin esim. 1.5 viikkoa sitten, jolloin tarvitsin todella paljon vielä apua kaikessa. Nyt onnistuu monet asiat jo. Pääsen itse ylös sängystä, sohvalta ja ruokapöydästä, mikä helpottaa huomattavasti elämää. Voin lähteä itsenäisesti käymään vessassa tai jääkaapilla tai ihan vain kävelemässä.
Paljon matkaa toki vielä on, tänään kokeiltiin miten autoon meneminen sujuu. Kyllä siinä vähän aikaa pyörittiin ja vatvottiin ennenkuin löytyi se oikea asento ja taktiikka komuta auton kyytiin sen isompaa vahinkoa aiheuttamatta. Tiistaina pääsen siis tikin poistoon eli ensimmäistä kertaa käymään tämän talon ulkopuolella 2 viikkoon. Huomenna, maanantaina, tuleekin se kaksi viikkoa täyteen leikkauksesta. Pikkuhiljaa tästä edetään kohti kivutonta ja joustavaa arkea, paljon on vielä harjoittelemista ja kuntoututtamista ennenkuin voi haaveilla vanhojen harrastusten pariin palaamisesta.
Oliver otti pari kuvaa ensi askelista terassilla ilman rollea ja sen kanssa. Huomatkaa tyylikäs mökki tyyli, pyjama housut 24/7, reinot ja villasukat! Toimii.

Kevättä kohti

Nyt on mennyt kohta jo kaksi viikkoa leikkauksesta. Monet asiat alkavat olemaan joka päivä vain helpompia ja helpompia. Sängystä noustessa en enään niin paljon apua tarvitse, pääsen oikeastaan tarvittaessa itsekkin jo ponnistamaan ylös. Käveleminen alkaa tuntumaan luonnollisemmalta, vaikken vielä täysin ilman tukea uskalla kävellä. Sen verran epäluottoa on vielä jaksamista kohtaan. Toisinaan vahvojen lääkkeiden takia edelleen meinaan aamuisin vessa reissulla pyörtyä. Vielä kertaakaan tosin ei taju ole lähtenyt, kylmä hiki ja näön sumentuminen on oivat varoitukset.

Täysin ilman lääkkeitäkään en vielä pysty olemaan. Muutama päivä takaperin unohdin ottaa iltapäivä lääkkeet (panacod ja burana 600) ja tuloksen kyllä huomasi heti. Silloin kun on kovia kipuja, niin kaikki vaikeutuu välittömästi. Sängystä ei enään niin mielellään mennäkkään katselemaan olohuoneesta maisemia järvelle tai käännetä kylkeä. En itse pidä siitä, että joudun olemaan lääkkeiden varassa näin rajusti, mutta ilman niitä olisi arki oikeastaan yhtä helvettiä. Aamuun ja iltaan minulle on määrätty Targiniq 10mg eli aika tujakat, mutta niillä kivut pysyy poissa ja arki luistaa helpommin. Mitä kivuttomampi on olo, sitä helpompi selkää on totuttaa esim. istumiseen ja kävelemiseen.

Alla muutamia kuvia hetkistä ennen ja jälkeen leikkauksen.

Kihlatultani saama ruusukimppu :3

 Hedelmäinen kanasalaatti

Hunajamarinoitu kananrinta 400g

Jäävuorisalaatti 1pss

Vihreä siemenetön viinirypäle 1pkt

Mansikoita 1pkt

Kurkkua

Pippuria

Oliiviöljyä

 Pulled Pork ja Couscous

Porsaan kasler n.1kg

(Kasler uuniin n. 5h syvässä astiassa, paljon vettä. Mausteita oman 

maun mukaan)

CousCous muutama desi

Parsakaali

 Tässä ennen leikkausta otettu kuva ja heti heräämisen jälkeen otettu kuva :D

 Tämän "Fordin" avulla harjoittelin kävelemistä

 Kotimatkalla paaritaksissa!

Ja tällänen sitten tuli matkamuistoksi, 8 komeaa tikkiä.