Viikon kuulumiset

Niin lähenee tämäkin viikko loppuaan. Tiistaina olin tikin poistossa ja samalla suoritin ensimmäisen automatkani sitten kotiin paluun jälkeen. Pääsin onneksi ihan itse autoon istumaan, toki pienellä avustuksella, ettei tarvinnut rueta keksimään viritelmiä takapenkille. Ajeltiin täältä pöndeltä sitten tosiaan kaupunkiin, matkaa se 20km eli noin 30min. Niin pitkää aikaa en ole tainut vielä kertaakaan yhtäjaksoisesti istua.
Terveystalon pihalle sitä sitten päräytettiin ja eikun ulos autosta ja keppien kanssa komuamaan sisätiloihin. Hissillä ylös ja jonottamaan. Onneksi on nuo kepit, että ihmiset tajuavat itse siirtyä edestä tai ettei kukaan vahingossakaan yritä käydä tuuppimaan. Pahin painajainen olisi joutua jonkun tönäisemäksi ja kaatua.
Tikin poisto sujui ongelmitta, mitä nyt otti itsellä hieman heikoille. Kylmä hiki valui pitkin naamaa ja selkää, hoitajan selostaessa mitä tehdään. Ainut asia mitä en olisi halunnut kuulla taisi olla se, kun hoitaja kertoi ottavansa joka toisen tikin pois näin alkuunsa, jos haava ei kestäkkään kasassa. No onneksi kesti. Nyt siinä on nätti kirkkaan punainen pikku naarmu. (alla kuva)
Matkalla takaisin pöndelle, käytiin hakemassa äitin kanssa nakkarilta eväät. Kyllä muuten hampurilainen on pirun hyvää kuitukuurin jälkeen. On tullut paljon syötyä hedelmiä ja ruispuuroa. Kiivit, porkkana, kurkku, ruisleipä, jogurtit, vesi ja maito on olleet nyt kova sana tässä kotiutumisen jälkeen. Toki olen ihan normi ruokaakin saanut, ei huolta.

Yhteishaku alkoi eilen 16.3 ja suoraan sanottuna olen vähän "pihalla". Olen tässä nyt jonkin aikaa jo lukenut kauppiksen pääsykokeisiin, mutten ole ihan 100% varma, onko se oma juttuni. Suunnilleen tajuan, mitä kirjoissa kerrotaan, mutta se perus ongelmani eli mikään ei tunnu jäävän päähän. Ja nyt kun tuli tämä selkä projekti, niin tuntuu ettei ajatukset ole missään määrin riittäneet kouluasioihin. Toki niitä pitäisi todenteolla jo miettiä ja mahdollisesti tietää. Tai ainakin itse kovasti haluaisin tietää, mikä minusta tulee isona.
Tarkoitus olisi laitta paperit vetämään Jyväskylään. Sielä kun on nyt tullut käytyä lääkäriasioiden puitteissa bussilla sekä autolla niin matkana se on yllättävän lyhyt kulkea. Jyväskylästä muuten ei ole kokemuksia, mitä nyt sukulaisissa tullut joitakin kertoja käytyä, mutta silloin olen ollut niin paljon pienempi, etten muista oikein mitään. Netistä kun olen katsonut, niin vaikuttaa oikein mukavalta kaupungilta, jossa on tarjolla vaikkas mitä.
Kun paperit on laitettu, niin sitten alkaa se loputon jännittäminen aina siihen päivään asti, kun olen tiedon saanut pääsenkö koulunpenkille vai en. Toki olen tehnyt suunnitelmia jo ajatellen, etten koulupaikkaa saa. Silloin suuntana on avoin yliopisto ja toivottavasti työpaikka jostain kivasta paikasta! Mutta aika näyttää.