sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Askel kerrallaan

Tämä viikonloppu on ollut yhtä edistystä. Paljon olen tähän mennessä käyttänyt rollaattoria apuna kävelyn kanssa ja silloin kun nousen sohvalta tai vessanpöntöltä. Olen kuitenkin pyrkinyt vähentämään sen käyttöä ja luottamaan enemmän itseeni. Siitä on tosiaan ollut paljon apua.
Lauantaina ja tänään olen meidän terassilla kävellyt niin kyynärsauvojen kanssa kuin ihan ilmankin! Tuntui todella huojeltavalta, kun huomasin ettei se kävely olekkaan enään niin vaikeaa kuin esim. 1.5 viikkoa sitten, jolloin tarvitsin todella paljon vielä apua kaikessa. Nyt onnistuu monet asiat jo. Pääsen itse ylös sängystä, sohvalta ja ruokapöydästä, mikä helpottaa huomattavasti elämää. Voin lähteä itsenäisesti käymään vessassa tai jääkaapilla tai ihan vain kävelemässä.
Paljon matkaa toki vielä on, tänään kokeiltiin miten autoon meneminen sujuu. Kyllä siinä vähän aikaa pyörittiin ja vatvottiin ennenkuin löytyi se oikea asento ja taktiikka komuta auton kyytiin sen isompaa vahinkoa aiheuttamatta. Tiistaina pääsen siis tikin poistoon eli ensimmäistä kertaa käymään tämän talon ulkopuolella 2 viikkoon. Huomenna, maanantaina, tuleekin se kaksi viikkoa täyteen leikkauksesta. Pikkuhiljaa tästä edetään kohti kivutonta ja joustavaa arkea, paljon on vielä harjoittelemista ja kuntoututtamista ennenkuin voi haaveilla vanhojen harrastusten pariin palaamisesta.
Oliver otti pari kuvaa ensi askelista terassilla ilman rollea ja sen kanssa. Huomatkaa tyylikäs mökki tyyli, pyjama housut 24/7, reinot ja villasukat! Toimii.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

tie vie pohjoiseen

Monen monta vuotta olen halunnut lähteä käymään pohjoisessa suomessa. Tänä kesänä tälle haaveelle sattui vihdoin mahdollisuus ja Mikan kanss...