Hakuna matata

Noniin, tässä kirjoitellessani makoilen Jyväskylän terveystalon leikkausosaston heräämössä. Fiilikset tällä hetkellä on käsittämättömän loistavat. Hieman jos kertoisin asioista(
Maanantai
Olin Jyväskylässä jo enne 8 ja kun pääsin tänne terveystalolle, niin verikokeiden kautta esilääkitys naamariin ja kävin odottamaan leikkauksen alkua. Tarkalleen en muista monelta leikkaus alkoi, mutta itse leikkaussaliin kävelin. Kolme- neljä tuntia oli leikkaus kestänyt ja joskus ennen 16 sitten aloin heräilemään. Loppu ilta menikin vain huilatessa ja torkkuessa.
Tiistai
Aamulla heräsin valtaviin selkälihas kramppeihin. Varmaan yksi inhottavimmista tunteista, mitä olen kokenut aikoihin. Siinä sitten kipupiikit reiteen saatuani ja suonen sisäiset kanyyliin iskettyä, alkoi olokin kohentua. Tänään olisi tarkoitus nousta istumaan ja mahdollisesti kävellä. Jalkojen pumppailulla laitettiin veri kiertämään jaloissa, joka tuntuikin edellisen päivän paikoillaan olon jälkeen todella hyvältä. No kun sitten kokeilin ensiksi kyljelle pusertamista ja siitä istualleen kampeamista, ei mennyt homma niinkuin strömsössä. Kivut oli aika lamaannuttavat ja olokin oli kuin täryjyrän alle jäänyt. Loppu ilta menikin levätessä, kaikki voimat ja energia hupeni tuohon pieneen urheilu suoritukseen.
Keskiviikko
Yön sain nukuttua ongelmitta ja aamullakin kun heräilin niin aloitin samantien jalkojen pumppaamisella. Ei kramppeja, vain lievää kipua. Aamusta kokeiltiinkin fysioterapeutin kanssa uudestaan istumista ja tälläkertaa myös seisomista. Hetken rohkaisun jälkeen onnistuinkin, mutta pää ei kestänyt touhussa mukana. Muutaman päivän paikoillaan olo oli verottanut jonkin verran yleistä hyvinvointia. Eikun taas huilaamaan vähäksi aikaa. Pian tulikin tarve päässä vessaan, kun katetri oli otettu jo pois. Ja taas harjoiteltiin, tällä kertaa pääsin jalkeille asti ja muutama askel eteenpäin siirrettävällr pytylle. Siinä sainkin istuskella melkein 5min, kun hoitajat vaihtoi paidan ja pyyhki enimmät hiet kosteuspyyhkeillä. Ja takaisin lepäämään. Iltapäivän puolella sitten kävinkin jo ihan vessan puolella ja kävelin muutaman kierroksen huoneen ympäri. Vihdoin alkaa elämä hymyillä.

Oloni on kerrassaan helpottunut. Kaikki se pelko ja ahdistus tuntuvat olevan tiessään. Kivut on hävinneet, ellei leikkauskipua siis lasketa. Huomenna olisikin jo tarkoitus päästä ihan kotiin asti ja aloittamaan pikkuhiljaa kuntoutus. Nyt on yksi huolen aihe vähemmän enään.