Kerkesin hyvän aikaa jo jännittää, kun sitten sain esilääkityksen. Painuin omalle pedille peittojen alle ja pian sitä kävikin nukuttamaan. Odoteltiin, että leikkaava lääkäri tulisi vielä katsomaan ennen operaatiota. Siinä torkahtelun lomassa ajattelin kaikkea kissan pennuista merenneitoihin ja pohdin elämän suuria kysymyksiä kuten miksi kalat hengittää veden alla tai miksi t-rexillä oli niin pienet kädet suhteessa muuhun kroppaan.
Kun lääkäri lopulta tuli paikalle, olin saanut enimmän jännityksen purettua ja olin täysin valmis koitokseen. Oikeastaan odotin vain, että saisin nukutusainetta naamariin ja pääsisin nukkumaan, alkoi lääkkeet sen verran väsyttämään. Mutta koska olen huonosta tuuristani tunnettu, tuli lääkäri vain pahoittelemaan, että leikkausta joudutaan siirtämään seuraavaan mahdolliseen ajankohtaan.
Leikkausta varten oli jouduttu Helsingistä tilaamaan instrumentteja, joista sen tarkemmin en onneksi tiedä. Kuitenkin kyseiset välineet kuljetuksessa olivat päässeet jotenkin "leviämään" ja täten ne eivät enään olleetkaan steriilejä. Ja näitäkään ei sielä paikan päällä voinut enää desinfioida, sillä heillä kyseenomainen laite oli epäkunnossa.
Siinä hieman sekavaisessa olotilassa sitten totesin, ettei asialle voi mitään, mutta entäs nyt? Siinä sain sitten aamupalan ja hieman torkkua oloani pois. He tilasivat taksin ja päräytin taksilla Jyväskylästä kotiin nukkumaan.
Nyt kun tässä pari tuntia olen nukkunut ja tajunnut tilanteen, niin kyllähän se harmittaa. Viikko sotalla olen jännittänyt ja pelännyt leikkausta ja nyt sitten kävin vain ottamassa tuntumaa. Niinkuin äidin kanssa jo naurettiin niin kävin kertausharjoituksissa. Ensikerralla ei tarvitsekkaan enään jännittää. Toki vaikka kävisin jokapäivä sielä harjoittelemassa, niin aina jännittäisi.
Tästä kuitenkin taas eteenpäin astetta vahvempana ja ehkä viisaampana suurien pohdintojeni osalta.
Uusi yritys olisinkin jo sitten tiistaina 23.2.
Tässä vaiheessa ei enää kauheasti naurattanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti