maanantai 26. helmikuuta 2018

Kissamaista arkea

Millaista on arki kahden kissan kanssa? Voin sanoa kokemuksen syvällä rinta äänellä, että todella mielenkiintoista, antoisaa ja hermoja raastavaa.
Zappa oli minulla ja Mikalla muutaman kuukauden hoidossa, kun Lolalla oli iso jalkaleikkaus, minkä seurauksena riehuminen oli pidemmän aikaa kiellettyä. Äiti näkikin parhaaksi majoittaa Zapan meille siksi aikaa, ettei vaan pääse tapahtumaan mitään vahinkoja ja Lola saisi toipua leikkauksestaan rauhassa.

Lolalla oli siis mennyt takajalasta ristiside lähes poikki/poikki ja takajalkaan tuli titaania paikkomaan ristisidettä. En sen tarkemmin operaatiosta tiedä kuin sen, että olemme Loikkasen kanssa molemmat titaanityttöjä tällä hetkellä.

Mutta siis takaisin niihin kissoihin. Zappa muutti lauantaina takaisin ikoinniemeen, joten meillä ollaan nyt totuteltu arkeen yhden kissan voimin. Mitä itse olen huomannut tässä muutamassa päivässä, että yksi kissa pitää yllättävän vähän ääntä verrattuna kun niitä on kaksi, joista toinen on kaiken lisäksi bengali. Mersu on vihdoin saanut vakiopaikkansa minun sylistäni takaisin ja jakamattoman huomion. Eikä ruuastakaan tarvitse enään kilpailla. Meillä alkaakin laihdutus kuuri Mersun kanssa, sen verran on päässyt kissapoika keräämään ylipainoa Zapan vierailun aikana.
Ruokinta onkin kahden kissan kanssa tavallaan haasteellista. Toinen ei oikein meinaa syödä mitä tarjotaan ja tykkäisi silloin tällöin käydä närppimässä jotain nappuloita. Mutta toinen taas syö ihan kaikkea lähtien lattialle ropisseista popcornin muruista aina kananugetteihin. Ja jos nappulaa on kupissa, sitä voisi syödä koko ajan. Meillä onkin nyt Mersun ruoka pikkuhiljalleen vaihtumassa raaka-ruokaan, kunhan olen päättänyt millaista raakaa haluan sille syöttää ja selvittänyt kaikki muut mahdolliset lisät jne. On tämä kissa arki monipuolista.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

tie vie pohjoiseen

Monen monta vuotta olen halunnut lähteä käymään pohjoisessa suomessa. Tänä kesänä tälle haaveelle sattui vihdoin mahdollisuus ja Mikan kanss...